Näkyvät vasemmistopoliitikot ovat kurkkuaan myöten täynnä yksiniittistä poliittista keskustelua, jossa valtamedia vaatii hyvinvointivaltion purkamista rakenneuudistusten nimellä.
Erityisavustaja Jussi Saramo kirjoittaa blogissaan kyllästyneensä toimittajiin, jotka kirjoittavat, kuinka ”Vasemmistolla ei ole kriisitietoisuutta” ja puolue ”joutuu jättämään hallituksen” koska emme ole valmiita ”välttämättömiin uudistuksiin”.
Bullshit, hän jatkaa. Sana on englantia ja suomennettavissa paskapuheeksi.
Tahallaan taantumaan
Saramon mielestä kriisissä ovat valtamedia ja osa puolueista.
Järjettömimpiä mielipiteitä Saramon mukaan esittää ”Suomen uusi virallinen talousguru” Juhana Vartiainen, ”joka pitäisi meidät vaikka tahallaan taantumassa, jotta kaikki tajuaisivat laskea palkkojaan ja siten nostaa kilpailukykyä. Ollaan siis tilanteessa, jossa talous ei ole meitä ihmisiä varten, vaan me taloutta”, kirjoittaa Saramo.
60 prosenttia vedetty hatusta
Saramon mukaan monet ovat valmiita ”leikkauksilla laukaisemaan Suomeen laman, jottemme ylittäisi maagista 60 % kansantulon velkarajaa. Rajaa, joka on vedetty täysin hatusta ja jonka lähes kaikki verrokkimaat ylittävät selvästi.”
Saramo toteaa Suomen todellisuudessa olevan euroalueen vahvin talous.
”Jossain muualla on juuri nyt hieman korkeammat kasvuprosentit, mutta Suomi on aina ennenkin seurannut nousuja muiden perässä teollisuuden rakenteesta johtuen.”
Suomen kriisinä hän pitää vaihtoehdottomuuden ja yhden totuuden kriisiä, joka on oikeiston onnistuneen propagandan tulos ja jota harva uskaltaa kyseenalaistaa.
Vaihtoehdottomuuden uusi lakipiste
Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson kutsui viikonloppuna Etelä-Saimaan kolumnissaan puhetta rakenneuudistuksista kokoomuksen ja SDP:n paniikinomaisena yrityksenä osoittaa johtajuutta puolueiden kannatuksen laskiessa gallupeissa.
”Poliittisen keskustelun vaihtoehdottomuus on saavuttanut uuden lakipisteen, kun rakenneuudistusten yhteydessä puhutaan vain sosiaaliturvan leikkauksista, eläkeiän nostosta ja peruspalvelujen huonontamisesta. Lietsottua paniikkia pyritään hyödyntämään työntekijöiden aseman heikentämiseen ja julkisen sektorin alasajoon”, kirjoitti Andersson.
Hän luetteli suuren joukon vaihtoehtoisia rakenneuudistuksia.
”Mutta näistä ei keskustella, koska ”rakenneuudistus”-keskustelun tarkoitus on pohjustaa ja vauhdittaa oikeiston pyrkimystä ajaa hyvinvointiyhteiskuntaa alas.”
lehti 