Biopolttoaineen jakeluverkoston tukeminen ja sähköautojen pienempi verotus eivät ole edistäneet muutosta riittävästi.
Vaihtoehtoisten ajoneuvojen tukemisen ohella tulisi pohtia, täytyykö nykyistä autoverotusta ja työmatkavähennystä muuttaa jotenkin, todettiin Aalto-yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen SYKEn seminaarissa maanantaina.
Öljyriippuvuuden vähentämiseksi ja hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi muutosta pitää jouduttaa. Suomen liikenteestä 10 prosenttia käyttää biopolttoainetta. Sähköautojen yleistymistä hidastavat ajoneuvon korkea hinta, akkujen kestävyys ja jakeluverkon puute.
Sähkölaitosten perustama Liikennevirta Oy etsii ratkaisua, kuinka saada järkevästi sähköä tarjolle autoilijoille. Jakelukanaviksi on suunniteltu mm. kaupunkeja. Lisäksi jakelupumpuista pitäisi saada samanlaiset, jotta kuluttajien olisi helppo käyttää niitä.
– Yhdysvalloissa on jo 170 000 ladattavaa ajoneuvo ja Norjassa yli 20 000. Oslossa on osoitettu miljoona euroa sähköautojen latauspalveluihin. Sähköautoilu etenee vain maissa, joissa sitä tuetaan, Liikennevirta Oy:n vt. toimitusjohtaja Jussi Palola huomautti.
Biopolttoaineessa Suomi etulinjassa
Aalto-yliopiston professorin Armi Temmeksen mukaan Suomella on hyvät mahdollisuudet kehittyä biopolttoainemarkkinoilla edelläkävijäksi, sillä Suomessa se ei ole pois ruoantuotannosta. Esimerkiksi Ranskassa biopolttoainetta valmistetaan sokerijuurikkaista ja öljykasveista.
– Uusien kulkuneuvojen käyttöä hidastaa myös vanhentunut lainsäädäntö. Meillä vaaditaan edelleen, että autokoulun ajoneuvossa pitää olla kytkin, Temmes muistutti.
Sähköajoneuvojen yleistymistä haittaavat hänen mukaansa Suomen pitkät etäisyydet. Haja-asutusalueille on vaikea saada lataamoja tarpeeksi tiheään. Sähköauto kulkee yhdellä latauksella hyvissä olosuhteissa 100-150 kilometriä, ladattava hybridi ajaa sähköllä 80 kilometriä ja loput polttomoottorilla.
Vetyauto yksi vaihtoehto
Seminaarissa tähdennettiin, että kaikkia vaihtoehtoja tulisi tukea riittävän pitkään, jotta myös radikaalit ratkaisut ehtivät mukaan.
VTT:n tutkimusprofessori Nils-Olof Nylundin mukaan yksi varteenotettava keino ovat polttokennoautot eli ns. vetyautot. Ideana olisi varastoida aurinko- ja tuulisähkön hetkelliset ylituotannot vetyyn.
– Haaste on se, että jakelukanavia ei ole.
Pienhiukkaspäästöt saadaan hänen mukaansa kuriin autoihin lisättävillä puhdistimilla.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tulee seminaarin mukaan lisätä julkista liikennettä ennen muuta kaupunkiseuduilla, joissa voidaan hyödyntää ns. älyliikennettä.
uutiskirje 
