– Suurimpia motivaatioita aloittaessani oli se, että nämä aihealueet ovat yhteiskunnan ja sen muutoksen keskiössä, kertoi Pertti Koistinen uutuusteoksensa julkaisutilaisuudessa Helsingissä 7. huhtikuuta.
Ne ovat Koistisen mukaan myös alueita, joilla käydään parhaillaan tiedotussotaa muutoksen suunnista ja vaikutuksista. Tämä näkyy paitsi aiheissa myös monimutkaisten muutosten nopeutuneessa tahdissa.
– Jotta pysyisi mukana muutoksessa, on valtava tarve tiedolle.
Tarve on sama kaikilla osapuolilla työntekijöistä työnantajiin. Vastapaino-kustanamon tiedotteessa kuvaillaankin teoksen soveltuvan paitsi korkeakoulujen oppikirjaksi, myös työvoimapolitiikan käsikirjaksi esimerkiksi päättäjille.
Koistinen myös osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun ehdottamalla, että työn määritelmää tulisi laajentaa koskemaan kaikkea yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä. Sellaista ovat muun muassa hoiva ja taide.
Kyseenalaistamaton kestävyysvaje
Kirjassaan Koistinen valottaa työllisyyteen, työttömyyteen ja tulonjakoon vaikuttavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä sekä analysoi poliittisia keinoja, joilla niihin on pyritty vaikuttamaan.
– Tutkijan näkökulmasta tuntuu, että esimerkiksi kestävyysvajeesta puhuttaessa keskustelussa vallitsevat tietynlaiset doktriinit, joiden yli ei saa tai ei haluta katsoa.
Koistisen mukaan OECD, EU, asiantuntijat ja omat hallituksemme ovat viimeiset 10–20 vuotta toistelleet yhtä ja samaa, epäilyn ja ”aktivoinnin” työllisyyspolitiikkaa. Hän huomauttaa useimpien vallitsevien työttömyysteorioiden syntyneen suljetun kansantalouden raameihin.
– Tutkijana voin sanoa, että erittäin yksipuolista, tarjonnan talouteen perustuvaa sanomaa, vaikka tilanteet ovat muuttuneet. Kestää seuraavat 10–20 vuotta, että syntyy edes mahdollisuuksia vaihtoehtoiselle ajattelulle.
Esimerkkinä sellaisesta voisi Koistisen mukaan olla vaikkapa taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz, joka on ihmetellyt muun muassa OECD:n ja IMF:n linjausten ideologisuutta ja poliittisuutta.
Vastuuttomia lääkäreitä ei tarvita
Julkaisutilaisuudessa Koistinen rinnasti työvoimapolitiikan lääketieteeseen. Lääkärillä on tietty etiikka ja terveydenhuollossa potilaalle ei pääsääntöisesti tehdä toimenpiteitä tämän tietämättä. Ihmiset ovat tottuneet tiettyyn palveluun ja myös vaatimaan sitä.
– Mikä tärkeintä, siellä kysytään asiakkaan suostumusta, pyritään tekemään asiantuntijaksi. Mitä tämä tarkoittaisi työvoimapolitiikassa?
Entä kenellä on kokonaisvastuu ”hoidosta”? Ovatko diagnoosit oikeita, reseptit ideologisesti värittyneitä?
– Yläluokka katsoo tuntevansa alaluokkaa paremmin, mitä tämä tarvitsee, Koistinen pamauttaa ja nostaa jälleen esiin lääkärimetaforan.
– Lääkärikin sanoo minulle, että tiedättekö Pertti Koistinen, että teille aiotaan tehdä tällainen leikkaus.
Suurin ongelma Koistisen mukaan on siinä, ettei taloudessa ja työllisyydessä nähdä vaihtoehtoja. Tämä on paitsi kohtalokasta, estää suomalaisen työvoimapolitiikan hyviä piirteitä ja perinteitä.
– Haluaisin olla optimisti, että rationaalinen työvoimapolitiikka on mahdollista. Mutta siinä ei tarvita lääkäreitä, jotka eivät ota vastuuta.
uutiskirje 
