Tarmo Raatikaisen uskomaton Kuopion reissu

Kuusamolainen mielenterveysaktivisti ja vasemmistoliiton pitkäaikainen toimija Tarmo Raatikainen lähti toukokuussa Mielenterveyden keskusjärjestön liittokokoukseen Kuopioon haaveenaan päästä järjestön liittovaltuuston jäseneksi.

– Se oli uskomaton juttu, hän kuvaa tapahtumasarjaa, jolla päätyi liittovaltuuston puheenjohtajaksi voitettuaan ratkaisevassa äänestyksessä vastaehdokkaana olleen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen äänin 101–169.

Kokemusta Raatikaisella on monenlaisesta järjestötoiminnasta, mutta mielenterveysporukoita hän ei tuntenut kotipaikkakuntansa ulkopuolelta juurikaan. Hän on Kuusamon Mielenterveyden Tuki ry:n puheenjohtaja.

ADHD ja ACDC

Raatikainen sanoo, että ei edelleenkään tunne järjestön väkeä, mutta väki nähtävästi tuntee nyt hänet.

– Pidin ensimmäisenä päivänä minuutin puheen. Alkoi hyrinä, josta tajusin, että tämä upposi. Iltajuhlassa jotkut tulivat sanomaan, että mikset halua vaikuttaa enemmän järjestössä.

Raatikainen ei muista, mitä sanoi puheessaan.

– En puhu papereista, hän sanoo.

Toisena kokouspäivänä alkoi puheenjohtajan valintaprosessi.

– Olin hakemassa kahvia, kun kuulin, että minua esitettiin puheenjohtajaehdokkaaksi. Ei multa ollut kysytty enkä tiedä, kuka ehdotti. Oli muutama sekunti aikaa miettiä asiaa ja ajattelin, että totta kai otan haasteen vastaan.

Seuraavan puheensa hän muistaa.

– Sanoin, että olen kova sitoutumaan, että olen ollut kaksi kautta kirkkovaltuustossa, kolme kautta Kuusamon Mielenterveyden Tuen puheenjohtajana, neljä kautta puoluevaltuustossa ja viisi kautta kaupunginvaltuustossa. Ensimmäinen kausi Mielenterveyden keskusliitossa puuttuu.

Ehdokkaita oli puolisen tusinaa. Pietikäinen voitti ensimmäisen kierroksen ja toiseksi nousi Raatikainen.

– Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että nämä haluavat puheenjohtajaksi ihmisen, joka on ollut mukana mielenterveyden järjestötoiminnassa, Raatikainen kuvailee.

– Ja ehkä tällainen ADHD:n vaivaama ACDC-mies jää mieleen.

Ratkaisevan äänestyksen tulos olikin selvä. Raatikainen ihmettelee vieläkin sitä, mitä tapahtui.

– Tämä on huikeaa jatkuvaa joulua, hienointa lasten syntymisten ja rakastumisten jälkeen. Aamulla, kun herää, miettii, että ai perkele, tuli se liittovaltuuston puheenjohtajuuskin. Olen nöyrä ja kiitollinen.

Selkeä homma

Raatikainen pitää mielenterveystyöstä, koska siinä on selkeät tavoitteet ja kohderyhmä.

– Esimerkiksi vasemmistoliitossa ja kaupunginvaltuustossa totta kai pidän heikon puolta, mutta asiakenttä on todella laaja. Tässä hommassa taas toimitaan selkeästi mielenterveysongelmaisten puolesta.

Puheen johtaminen liittovaltuustossa ei sinänsä vie paljon voimia, sillä liitovaltuusto kokoontuu kahdesti vuodessa, mutta siitä Raatikainen on erityisen innostunut, että saa olla mukana järjestön hallituksen kokouksissa. Niissä vedetään linjaa.

Hän aikoo myös tutustua järjestöväkeen mahdollisimman laajasti, tavata niin työntekijöitä kuin kuntoutujia ympäri maan. Ensimmäiset puhetilaisuudet ovat jo takana.

– Näen edessäni elämäni ehkä haasteellisimman ja mielenkiintoisimman kolmivuotiskauden, hän sanoo.

Häpeä

Mielenterveystyön suurimpana ongelmana Raatikainen pitää häpeää. Hänen tavoitteensa on tuoda mielenterveysongelmat julkiseen keskusteluun samalla lailla kuin somaattiset sairaudet.

– Vaatii kauheeta pokkaa kertoa, että mieli pettää. Sen vuoksi asian kanssa on vaikea tulla julkisuuteen. Mutta onneksi on niitä, jotka puhuvat avoimesti.

Hän muistuttaa siitä, että mielenterveystyölle on vakava tarve.

– Suomessa on 240 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeellä, heistä puolet mielenterveyden syistä. Se on helvetin paljon, hän sanoo ja jatkaa:

– Joka viikko kuolee alle 30-vuotias itsemurhan kautta Suomessa. Joka viikko.

Ennakkoluulot ovat yhä vahvat.

– Jos sinulla menee jalka poikki, olet lähes sankari, mutta jos sinulla mieli pettää, olet ihan luuseri.

Toinen Raatikaista huolettava asia on se, että mielenterveysalan yhteistoiminta on vajavaista.

– Julkisen sektorin mielenterveyspalvelujen ja yhdistystoiminnan yhteistyötä pitää kehittää. Kyseessä ovat kuitenkin samat asiakkaat ja samat tavoitteet. Kuusamossa olemme saaneet jonkin verran yhdistettyä voimia.