Toukokuun vaalit toivat Euroopan parlamentin vasemmistoryhmään (GUE/NGL) Kreikan Syrizan, Italian L’Altra Europan ja Espanjan Podemosin kaltaisia puolueita, joiden toiminta on saanut alkunsa kansalaisten alullepanemista protestiliikkeistä.
Tämän vuoden tammikuussa perustettu Podemos teki europarlamenttivaaleissa uskomattoman tuloksen: puolue ylsi 1,25 miljoonalla äänellä ja kahdeksan prosentin kannatuksella viiteen europarlamenttipaikkaan vain neljä kuukautta perustamisensa jälkeen. Podemos ravistelikin tuloksellaan Espanjan perinteisiä puolueita rankalla kädellä ja osoitti, että ainakin osa kansalaisista odottaa nyt täysin totutusta poikkeavaa politiikkaa.
Podemos-puolueen tausta on Espanjassa vuonna 2011 alkaneissa talouspoliittisia leikkauksia vastustaneissa mielenosoituksissa sekä niitä seuranneissa kansalaisliikkeissä. Madridin Complutensen yliopiston politiikan tutkimuksen professorin Pablo Iglesiasin, 35, luotsaama puolue pitää yhtenä tärkeimmistä päämääristään rikkoa Espanjan perinteisen puoluepolitiikan jatkumo. Se haluaa tuoda poliittisen päätöksenteon keskiöön kansalaisliikkeiden esiin tuomia ongelmakohtia, kuten valtion ylläpitämien laitosten korruptio, eläke-etuuksien raju leikkaaminen ja kotinsa talouskriisin seurauksena menettäneiden ihmisten epätoivoinen tilanne.
Podemosin ongelma: kehittyäkö kohti perinteistä puoluetta.
Puolueohjelmassa luvataan palauttaa valtion eettinen ja sosiaalinen arvovalta muuttamalla perustuslakia tasa-arvoisempaan suuntaan sekä saamalla aikaan pysyvä poliittisen päätöksentekoprosessin muutos.
Perinteiset puolueet
joutuneet vaikeuksiin
Eurovaalitulokset aiheuttivat melkoisen järkytyksen maassa, jossa on viimeiset kolme vuosikymmentä eletty käytännössä kaksipuoluejärjestelmän aikaa. Sosialistinen työväenpuolue PSOE (sosialidemokraatit) ja oikeistolainen kansanpuolue PP ovat olleet vuorotellen hallituksessa ja oppositiossa. Muut puolueet ovat jääneet todellisten vaikuttamismahdollisuuksien ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen.
Toukokuun vaalien tulokset olivat perinteisiin kannatuslukuihin tottuneille karua luettavaa. Hallituspuolue PP menetti 2,6 miljoonaa ääntä ja oppositiopuolue PSOE 2,5 miljoonaa ääntä, ja niiden tulos riitti yhteenlaskettunakin ainoastaan 49 prosenttiin kaikista äänistä. Muutos äänestyskäyttäytymisessä on merkittävä, kun verrataan tuloksia vuoden 2009 vaaleihin, joista PP:n ja PSOE:n yhteinen äänisaalis laski 32 prosenttiyksiköllä.
Perinteisten puolueiden surkeaa eurovaalitulosta on selitetty paitsi rajuja leikkauksia tehneen hallituspuolueen suosion laskulla, myös PSOE:n – ja laajemmin espanjalaisen vasemmiston – sisäisellä kriisillä. Perinteiset vasemmistopuolueet PSOE ja Izquierda Unida ovat kriitikoidensa mukaan etääntyneet ideologisista päämääristään ja olleet kykenemättömiä tarjoamaan todellisia vaihtoehtoja oikeistohallituksen harjoittaman politiikan rinnalle.
Podemosin arvellaan saaneen kannatusta erityisesti juuri vasemmiston toimintaan pettyneiden keskiluokkaisten äänestäjien keskuudessa.
Toukokuun vaalit ovat mitä ilmeisimmin tulkittavissa espanjalaisten perinteisille puolueille antamaksi epäluottamuslauseeksi. Ne ilmaisivat selkeästi sen, minkä saattoi jo edellisten vuosien runsaslukuisten mielenosoitusten ja protestien perusteella ennakoida: maan kahden pääpuolueen ei koeta ajavan kansalaisten enemmistön etua ennennäkemättömissä talousvaikeuksissa ponnistelevassa maassa.
Hallituspuolueen suosion lasku sekä vasemmiston organisatorinen epäjärjestys ovatkin synnyttämässä poliittisen tyhjiön, jonka täyttämisestä käydään eurovaalien jälkeen kovaa vääntöä. Äänestäjäkunnaltaan heterogeeninen Podemos on yli miljoonalla eurovaaliäänellään vahvasti mukana taistelussa, vaikka puolueen tulevaisuus ei vielä olekaan täysin varmalla pohjalla.
Podemosia arvostellaan
oikealta ja vasemmalta
Podemos on kiistattoman eurovaalimenestyksen jälkeen joutunut armottoman kritiikin kohteeksi. Populismisyytökset pyörivät tiiviisti puolueen ympärillä ja puolueohjelmassa vaadittua valtionvelan maksamatta jättämistä, Euroopan keskuspankin suvereniteetin lakkauttamista, Espanjan pankkijärjestelmän kansallistamista, kansalaispalkkaa, joidenkin vapaakauppasopimusten lakkauttamista ja eläkeiän laskemista 60 ikävuoteen pitää moni taho täysin epärealistisina.
Myös puolueen taustalla vaikuttaneen kansalaisliikeideologian väitetään vaalimenestyksen myötä kadonneen. Suurten televisiokanavien väittelyissä tiuhaan viihtynyttä puoluejohtajaa on arvosteltu mediajulkisuudessa paistattelusta. Podemos yhdistetään vahvasti puoluejohtajansa persoonaan, joka tuntuu jakavan mielipiteet jyrkästi kahtia: kannattajien ylistämän mediakarisman ja uskottavuuden mieltävät arvostelijat populistiseksi demagogiaksi.
Puolueen organisatorista rakennetta on kuvattu nykyisellään lähes olemattomaksi, minkä Iglesias ilmoittaakin tärkeimmäksi yksittäiseksi haasteeksi seuraavien kuukausien aikana. Poliittisen organisaation toiminnan perustuessa jatkuvaan päätöksentekoon järjestäytymistä koskevan ratkaisun löytäminen saattaakin olla avainasemassa puolueen tulevaisuutta ajatellen.
Kansalaiskollektiivin kehittäminen tehokkaaksi organisaatioksi ei ole helppo tehtävä, vaikka on sen toimintakyvyn kannalta oleellisen merkittävä askel. Juuri tässä piilee Podemosin suurin ongelma: viedessään puoluetta kohti perinteistä organisatorista mallia Iglesias etääntyy väistämättä taustalla vaikuttaneesta kansalaisliikemallista. Toisaalta organisaation elinvoimaisuus on suoraan yhteydessä tehokkaaseen hallintokoneistoon, joka on hyvin hankalasti asetettavissa horisontaalisen päätöksenteon rinnalle.
Podemos onkin nyt haasteellisen tilanteen edessä. On päätettävä, jatkuuko toiminta vain hyvin väljästi organisoituna vai muuntuuko rakenne enemmän perinteistä poliittista puoluetta muistuttavaksi. Kaikkine tulevaisuutta koskevine ratkaisumalleineen Podemos muistuttaa juuri nyt eräänlaista yhteiskuntatieteellistä laboratoriota, joka tarjoaa politiikan tutkimuksen professori Iglesiasille ainutkertaisen mahdollisuuden erilaisten toimintamallien analyysiin ja kehittelyyn.
Edessä ratkaisevat
puolitoista vuotta
Podemosin seuraava luonteva päämäärä on vuoden 2015 kunnallisvaalit, joihin puolue etsii hajallaan olevasta vasemmistosta liittolaista rinnalleen. Yhteistyö perinteisten vasemmistopuolueiden kanssa ei vielä tässä vaiheessa ole kuitenkaan edennyt varovaisia tunnusteluja pidemmälle.
Vahvasti ammattiliittoihin kallellaan oleva PSOE epäröi yhteistyömahdollisuuksia Podemosin arvosteltua liittojen toimintaa avoimesti ja se on mielellään vähätellyt uuden puolueen mahdollisuuksia tulevissa vaaleissa. Izquierda Unida puolestaan kilpailee äänistä erityisesti juuri Podemosin kanssa, jolloin liittoutumisella voisi olla molemmille arvaamattomat seuraukset.
Europarlamentissa Podemos ja Izquierda Unida kuuluvat saman ryhmään.
Ennen ensi vuoden kunnallisvaaleja Podemosilla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Puoluetta äänestäneet espanjalaiset odottavat Iglesiasin lunastavan lupauksensa rakentaa uusi, kansalaisia kuunteleva poliittinen hallintomalli, joka nykytilanteessa monen mielestä Espanjasta puuttuu. Podemos tähtää uuteen hallintomalliin ilman vallankumousta, parlamentaarisen demokratian keinoin.
Puolueen asema vanhan ja uuden politiikan välissä asettaa suuria odotuksia Iglesiasin harteille, mutta sekä poliittinen että taloudellinen tilanne on puoluejohtajan mukaan juuri nyt erityisen suotuisa Podemosin tulevaisuutta ajatellen. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen pelko voi juuri nyt kanavoida suuren määrän ääniä puolueelle, kun alati kasvava osa maan väestöstä elää pysyvän kurjuuden tuntumassa.
Seuraavia vaaleja edeltävät puolitoista vuotta ovat puolueen tulevaisuuden kannalta ratkaisevat. Parhaassa tapauksessa Podemos saa ratkaistua sitä tällä hetkellä vaivaavat organisaatio-ongelmat ja etenee kuntapolitiikkaan edustamaan talouskriisissä heikolle jääneitä kansalaisia.
Puolueen tulevaisuuden ollessa vielä hämärän peitossa on kiintoisaa pitää mielessä sen eurovaaleissa saaman menestyksen sinetöimä seikka: perinteiset puolueet pystyvät yhä vähemmän vastaamaan ideologisella tasolla aikamme ongelmiin. Sosialidemokratia ja liberalismi ovat käyneet monilta osilta riittämättömiksi uuden vuosituhannen haasteiden edessä.
On selvää, että Podemos menestyi toukokuun vaaleissa pystyttyään tunnistamaan nykypuolueiden toiminnasta puuttuneen oleellisen tärkeän elementin: horisontaalisempaan päätöksentekoon nojaavan, kansalaisten aktiivisesta osallistumisesta ammentavan toimintatavan.
Lähteet: El País, Público, Podemos-puolueen alustava ensi syksyn puolueohjelma (julkaistu 17.7.2014).
uutiskirje 
