”Joulu on lasten hymyssä ja katseessa”

– Kyllä joulu on lasten hymyssä ja katseessa, tuumii 17-vuotiaasta joulupukkina työskennellyt Timo Alarik Pakkanen.

– Katso nyt, ihan kylmät väreet kulkevat. Mutta niin se vain on.

Kesällä 70 vuotta täyttänyt Pakkanen on työskennellyt joulun sanansaattajana Suomen lisäksi yli 20 vuotta milloin Japanissa, milloin muualla.

Tunnen ylpeyttä, että suomalaisetkin nykynuoret osaavat käyttäytyä niin hyvin.

Tämän joulun joulupukki ahertaa Kyproksella, jonne hänet houkuteltiin jo marraskuun lopusta.

Joulun sanoma on Pakkasen mielestä sama joka paikassa, hiljentyminen ja toisten huomioiminen.

– Joka paikassa halutaan partamiehen kanssa kuvaan, jopa nuoret aikuiset. He teitittelevät. Nykynuoret kunnioittavat vanhuksia. Tunnen ylpeyttä, että suomalaisetkin nykynuoret osaavat käyttäytyä niin hyvin.

Eläytykää ”sata lasissa”

Pakkanen kehottaa kaikkia joulupukin tuuraajan pestiin suostuvia ottamaan homman tosissaan.

– Lapselle joulupukin tapaaminen on ainutkertainen juttu, vaikka se tapahtuisi joka vuosi.

Jokainen kättely, jokainen katse ja syliin nostaminen merkitsee.

– Se on lapselle ja lapsen vanhemmille tärkeää. Jokainen tapaaminen pitää ottaa ”sata lasissa” -tyylillä.

Pakkanen korostaa, että lapsi muistaa joulupukin.

– Kun on osaava joulupukki, lapselle jää hyvä muisto. Jos joulupukki tuoksahtaa alkoholille ja hänellä on tekoparta ja naamari, lapsi muistaa sen pelottavana asiana.

Naamaria tulisi joulupukin mielestä välttää, sillä ilmeetön ja miltei katseeton joulupukki on lähinnä kammotus.

– Kun laitan nämä kamppeet päälleni, lapikkaat jalkaani ja lisäparran, minä olen joulupukki, Pakkanen tähdentää eläytymisen tärkeyttä.

Myös vanhemmat voisivat hänestä eläytyä lasten riemuun, vaikka kuinka muut asiat yrittäisivät tunkea mieleen.

– Kun tässä on nähnyt vuosikymmeniä joulunviettoa, täytyy sanoa, että nykylasten vanhemmat ovat pyyteettömiä ja osaavat ottaa joulun kuten pitääkin.

Tämän näkee Pakkasen mukaan kirjeistä, joita joulupukin toimistolle tuodaan. Niissä on vain muutamia lahjatoiveita ja enemmänkin kysellään, kuinka joulupukki elää: ”Onko hauskaa olla tonttujen kanssa tekemässä töitä?”

– Vielä 1970-luvulla tavaramäärät olivat hirvittävät. Isät korvasivat lahjojen määrällä menetettyä laatuaikaa. Jos lapsi saa 30–40 lahjaa, eihän siinä ole järkeä. Siinä katoaa suhteellisuuden taju.

Vanhukset mukaan riemuun

Vanhusten huono kohtelu saa joulupukin tuohtumaan.

– Jouluna on onneksi aikaa tavata sukulaisia. Toivottavasti tavataan. Huomioidaan vanhukset ja tuodaan heidät mukaan perheen juhlaan, Pakkanen toteaa.

Isovanhemmat tuovat jouluun syvyyttä.

– Kun lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ovat mukana, joulu on parhaimmillaan.

Lapset uskovat joulupukkiin, mutta niin uskovat Pakkasen mukaan vanhuksetkin.

– Se on elämän kiertokulkua. Vanhukset uskovat taas vilpittömästi joulupukkiin. Eivät ehkä aidosti, mutta vilpittömästi, kun lapsenlapset ovat läsnä.

Vanhemmilla on iso vastuu joulun onnistumisesta, mutta heidän on Pakkasen mukaan vaikea päästä joulutunnelmaan.

– Vanhemmat voisivat muistaa, millaisia he olivat lapsena ja ajatella, millaisiksi he tulevat vanhoina.

Yli 600 jouluvierailua suomalaiskoteihin tehnyt joulupukki kertoo, että alle kymmenessä kodissa isäntä on ollut aattona ”tillin tallin”.

– Jouluun kuuluu mielestäni ehdottomasti ruokajuomat, sahti, jouluolut, snapsi ja glögi. Humalaan ei saa tulla, ehkä kohtuulliseen hutikkaan, mutta niin kauan, kun lapset ovat hereillä, ei saa tulla hutikkaankaan, joulupukki painottaa.

–  Joulu on lasten juhla ja isovanhempien.