– Olihan siinä alkuvaiheessa havaittavissa muutosvastarintaa, Janne Gröning myöntää. Eniten pelättiin meluhaittoja.
Keistiön kylätoimikunnan puheenjohtaja Leif Jensen kertoo myös, että kyläläisten saaminen ajatuksen taakse ei tapahtunut ilman kypsyttelyä ja että rahoitus järjestyi.
– Muutenhan tästä ei olisi tullut mitään.
Elämä on paikallista. Siinä missä lähiruoka, myös lähisähkö on tulossa.
Oli murrettava ennakkoasenteita tuulivoimaa kohtaan. Varsinkin Åbo Underrättelser -lehdessä käytiin vähintäänkin kipakkaa keskustelua energiamuotoa vastaan. Kyse oli kuitenkin paljon suuremmista voimaloista.
Ja aivan varmasti ehdittiin supista, että taas se Janne on liikkeellä niitten vihreitten ideoidensa kanssa.
Mutta 40 led-lamppua on syksystä 2013 saakka valaissut Iniön Keistiön saaren kylänraitin, ja nyt ilmaiseksi. Ylijäämäsähkö käytetään saaren entisen koulun peruslämmitykseen. Kokoontumistilana toimivan rakennuksen tulevaisuus on turvattu.
Itsevalaistu saari -projekti on saatu päätökseen. Mitä nyt koituu vähän huoltotöitä. Ne voidaan tehdä kesällä, kun myllyn energiaa ei tarvita.
Lämpimiä muistoja tuulimyllyistä
Jensen kertoo, että tuulivoiman käyttö sähkön tuottamiseen on saariston vanhemmalle väelle entuudestaan tuttu juttu. Saaristolaiset ovat muistelleet lämmöllä, kun taloihin saatiin sähkövalot ja ehkä radiotkin kuulumaan. Sähköenergiaa jauhettiin tuulivoimalla, ja kun ei tuullut varalla oli polttomoottorilla toimiva generaattori, sen aikainen aggregaatti.
– Isoisälläni oli sellainen laite. Hän vei Tukholmaan kalaa 1930-luvulla. Generaattori oli tuotu paluupostissa Ruotsista.
Laite siirtyi Nåtön saarelle, kun Keistiöön saatiin sähköt.
– Nåtössä on vieläkin ainakin masto pystyssä, Jensen tietää.
Ehkä vanhat muistot loivat osaltaan myönteistä maaperää uudelle hankkeelle. Aikanaan ja nyt tuotetaan omaa sähköä. Se merkitsee itsellisille saaristolaisille paljon. Kylävaikuttaja Jensenin myötämieliseen suhtautumiseen on varmastikin vaikuttanut myös se, että hänen tanskalaisella serkullaan on tuulivoimala.
– Meille tärkeintä oli, että rahapuoli on kunnossa. Eihän meillä, aatteellisella yhdistyksellä olisi ollut rahaa tuulimyllyn rakentamiseen, Jensen alleviivaa.
– Saimme uudet lamput sillä ehdolla, että me hoidamme myllyn pystyyn, Jensen muistuttaa.
Paraisten kaupunki, johon entinen Iniön kuntakin kuuluu, korvasi vanhat 120–150 watin lamppujen muuttamisen 30 watin ledeiksi. Samalla kylätoimikunta välttyy noin 1 500 euron vuotuisilta sähkölaskuilta.
18 000 euron projektiin on saatu 75 prosentin tuki EU:n Leader-hankerahoista. Loput on raavittu kasaan muun muassa lahjoituksin ja talkoilla. Vähintään sadalla eurolla hanketta tukeneet saavat valaisinpylväisiin etunimellään varustetun alumiinilaatan.
Led-taskulamppuja on myyty 10 eurolla. Fikkarin teksti ”Keistiö” palkitsee talkoisiin osallistuneita.
Vuoden 2014 loppuun jatkuneeseen EU:n Green Islands -hankkeeseen on osallistunut tahoja myös Ruotsista ja Virosta. Keistiöläiset ylpeilevät, että ainakin heidän osaltaan on saatu konkreettista aikaan, ei vain kokouksia ja puhetta, kuten tällaisissa tapauksissa saattaa käydä.
Kylätoimikunnan omat katulamput
Keistiön noin 30 asukkaan onneksi koitui, että kylätoimikunta omistaa saaren tievalaisimet johtoineen.
Tiettävästi tähän mennessä ei Suomessa ole ilmaantunut vastaavan onnenpotkauksen saanutta tahoa. Kiinnostusta keistiöläisten projekti on joka tapauksessa herättänyt.
– Jopa Hämeenlinnasta kylätoimikunta on ottanut tänne yhteyttä, Gröning kertoo.
Gröning paljastaa auliisti, että pienvoimalan rakentamisella luodaan myönteistä maaperää vihreälle sähkölle.
Jos hyvin käy, kylätoimikunta voi Gröningin mukaan myydä joskus tulevaisuudessa ylijäämäsähköä myös Fortumille. Kesäaikaan mylly voisi pumpata kaiken tuottamansa energian valtakunnan verkkoon.
Gröning toivoo, että taloyhtiöille, maatalouksille ja muille omakotiasukkaille luotaisiin edellytykset ja mahdollisuudet valmistaa sähköä mielensä mukaan.
”Dynamo” suurten joukossa
Keistiön tuulimylly on kuin polkupyörän dynamo suurten tuulimyllyjen rinnalla. Se tuottaa lamppujen tarpeeseen maksimissaan 3,6 kilowattia, kun esimerkiksi Simossa pyörii neljä 4 500 kilowatin myllyä.
Juhannussalon kaveri nousee 18 metrin korkeuteen, kun sadan metrin napakorkeuden saavuttavat myllyt ovat jo yleisiä.
– Kuten Åbo Underrättelser sanoo, elämä on paikallista. Siinä missä lähiruoka, myös lähisähkö on tulossa. Maalämpö ja muut energiamuodot tulevat kasvamaan, Gröning toteaa.
Gröningin mukaan saaristoon muuttamista harkitseville nuorille tuulimylly toimii kannustavana signaalina. Valoa tarvitaan saaressa siinä missä kaupungissakin, ”ettei täällä tarvitse lähteä traktorilla ulos pimeään”.
Koko härveli kaatumisvaarassa
Tuulivoimalan rakentamisprosessissa ehdittiin kokea muutaman kerran kriittisiä hetkiä. Syksyn parinkymmenenkin sekuntimetrin nopeudella puhaltaneet myrskytuulet olisivat varmasti kaataneet koko härvelin, jos mastoa pystyssä pitävien harusvaijerien yhdessä kiinnityslenkissä olevaa valmistusvikaa ei olisi havaittu.
Tartuntojen kanssa oli myös läheltä piti -tilanne. Niitä varten kallioon porattiin 80 senttimetriä syvät reiät, joihin tappi sidotaan juotosbetonilla kiinni. Onneksi kesämökkiläinen Jari Kaukonen huomasi, että viisiasteisessa kalliossa betoni vaatii kovettuakseen 30 vuorokautta.
Betonin annettiin jämähtää rauhassa, mutta samalla voimalan pystytys jouduttiin siirtämään suunnitellusta juhannuksen yli.
Vaikka saaristolaisilla on jokavuotinen kokemus juhannussalkojen pystyyn vetämisestä, seitsemän miehen voimalla ei masto suostunut riskittä nousemaan. Tuulimyllyn lavat ehtivät lepattaa pahaenteisesti parin metrin korkeudessa, kun yrityksestä oli luovuttava. Kun kolme miestä oli soitettu lisävoimiksi paikalle, urakka onnistui.
Viiden kopla ydinjoukkona
Gröningiä ja Jenseniä yhdistää halu soveltaa ympäristöystävällistä energian tuotantoa pienimuotoisesti. Hanke toimii esimerkkinä muille, kuten kylätoimikunnille. Samalla se on voimannäyttö saaristolaisten talkoohengestä.
Hankkeen toteutuksesta vastasi viiden hengen ydinjoukko. Siinä markkinointiasiantuntemusta saanut Gröning toimi ideoitsijana sekä yhteistyötahojen etsijänä. Jensenin rooliksi siunaantui muokata supliikillaan ja arvovallallaan kanta-asukkaiden mielipidettä hankkeen taakse.
Gröning edustaa ”maahanmuuttajia”: pääkaupunkiseudulta muotivaatekauppiaasta Naantalin kautta saaristoon valokuvaajaksi. Jensen on usean polven iniöläinen, mutta juuriltaan myös tanskalainen. Hän on työskennellyt yhteysaluksilla konemestarina.
Kun joukkoon lisätään Iniön entinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Keistiön ex-kauppias Bertil Åkerfelt, lossinkuljettaja Vidar Knuts sekä varttuneempaa polvea edustava Bernt Dahlström, ”oman joukkueen” pelipaikkoja ei tarvinnut jakaa. Huoltajiakin löytyi aina tarpeen tullen.
lehti 