Vuosi sitten Kansan Uutiset haastatteli Jussi Marttilaa siitä, millaista on elää köyhänä. Haastattelu herätti paljon huomiota, ja sitä sekä Marttilan aikaisemmin kirjoittamaa tekstiä jaettiin Facebookissa yli viisi tuhatta kertaa.
Nyt Marttila on kirjoittanut verkkolehti Revalvaatioon uuden tekstin, jossa hän kertoo, mitä köyhän kokemuksista puhumisen tuoma julkisuus on muuttanut hänen elämässään.
Marttilan mukaan hänelle on tarjottu lähinnä ”räkäistä pilkkanaurua”: ”Mikset tehnyt sitä, mikset tehnyt tätä? Olisiko kannattanut syntyä rikkaampaan sukuun?”
Töitä ei vieläkään ole, ja elintaso rapautuu pikkuhiljaa sitä myötä, kun vaatteisiin ilmestyy uusia reikiä, joita ei ole varaa korjata.
”Jokunen hyvin toimeentuleva, kuten entinen valtioneuvostotyöntekijä ja nykyinen Kataisen kabinetin johtaja Juho Romakkaniemi kauhisteli, että hirvittävää kun ihmisellä ei ole toivoa, mutta toivo ilman todellista mahdollisuutta on hulluille. Samaan aikaan Romakkaniemen kaltaiset tekevät kaikkensa kurjistaakseen minun asemaani entisestään”, Marttila kirjoittaa.
Rituaaleja ilman roolia
Marttila on vuoden aikana lähettänyt satakunta työhakemusta. Niistä on seurannut yksi työhaastattelu, jossa annettiin ymmärtää, että töitä ei tosiasiassa ole. Työhakemusten lähettäminen on Marttilalle enää lähinnä rituaali.
”En tarkalleen edes tiedä miksi vaivaudun siihen, koska loppujen lopuksi odotettavissa on vain se, että jossain kohtaa annan lopulta periksi”, Marttila kirjoittaa.
”Sain palautteeksi aiemmasta kirjoituksestani, että ei pidä puhua itsemurhasta, koska se on liian dramaattista, mutta itse koen sen lähinnä siten, että se on realistinen arvio siitä mitä tapahtuu.”
Marttilan mukaan köyhän elämä on ”elossapysymistä päivästä toiseen maailmassa, jossa ei ole mitään tekemistä, ei mitään saavutettavaa, ei mitään roolia”.
Tilannetta pahentavat vielä entisestään Sipilän hallituksen tulevat leikkaukset, Marttila kirjoittaa. Köyhiltä on helppo leikata esimerkiksi jäädyttämällä sosiaaliturvan indeksit. Rikkaiden rahoihin ei kosketa.
uutiskirje 
