Toisen kauden kansanedustajana ja ministerinä Lindström on varsin hyvin ymmärtänyt puheensa täysin katteettomaksi mielikuvahötöksi. Perussuomalaiset on esiintynyt rehvakkaasti työväenpuolueena. Lindström tyynnyttelikin hallituksen rankoista leikkauksista suivaantuneita puolueensa kannattajia ja omia äänestäjiään esityksellään.
Lindströmin yritys kosiskella palkansaajia ja ammattiyhdistysliikettä ammuttiin alas välittömästi. Pääministeri Juha Sipilä torjui tuoreeltaan esityksen hallitusohjelman vastaisena. Arvovaltatappio kaatui koko hallituksen niskaan. Ylistetty luottamus joutui koetukselle ennen kuin uusi hallitus ehti edes aloittaa varsinaisen työnsä.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lylyn arvio Lindströmin esityksestä ihmetyttää. Miksi SAK:n puheenjohtajan arvovallalla tuetaan perusteetonta lupausta? Myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman oli iloinen Lindströmin avauksesta.
Hallitus taivuttelee uhkailemalla, mikä ei kuulu suomalaiseen sopimusyhteiskuntakulttuuriin.
Sinänsä Lindströmin esitys on kannatettava, mutta tällaisen julkisuuskoreografian pyörittäminen ministerien ja muiden päättäjien taholta on poliittista peliä, joka ei lisää kansalaisten luottamusta päättäjiin. Ilma on sakeanaan erilaisia huhuja. Sipilä on torjunut muun muassa julkisuuteen vuodetun tiedon yhteiskuntasopimusta vauhdittavan salaisen listan olemassa olosta.
En yllättyisi yhtään vaikka lista löytyisi vielä jonkun neuvottelijan takataskusta. Myös edellisiin hallitusneuvotteluihin liitettiin salaisia leikkauslistoja. Lista oli tuolloin valtiovarainministeriön toimittama pumaska, josta selvisivät kaikki valtion rahoituksen kohteena olevat asiat. Sitä listaa luettiin tarkkaan, mutta kovin paljon sieltä ei löydetty yksittäisiä, yhteisesti sovittavia asioita.
Hallitus pakottaa ammattiyhdistysliikkeen valitsemaan työelämän heikennykset tai 1,5 miljardin leikkaukset palkansaajilta. Ammattiyhdistysliike voi valita työajan lyhentämisen, mikä tarkoittaa palkkojen alentamista tai rajuja leikkauksia pieni- ja keskituloisilta.
Sipilän-Soinin-Stubbin hallituksen pakotepolitiikalla yritetään murentaa kolmikantaa ja kaapata hallitukselle ammattiyhdistysliikkeen valtaa. Suomessa on päätetty työelämään liittyvistä kysymyksistä kolmikantaisesti. Hallitus taivuttelee uhkailemalla, mikä ei kuulu suomalaiseen sopimusyhteiskuntakulttuuriin.
Tämä on sitä konsensuspolitiikan rapauttamista, jota kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb vaati jo ennen eduskuntavaaleja. Stubbin mukaan konsensuspolitiikan aika on ohi.
Rikki olevasta politiikasta Stubb ei ole enää puhunut, mutta tällä pelillä politiikka menee tosissaan rikki.
uutiskirje 
