Kansanedustaja Olli Immosen (ps.) nettikirjoitus monikulttuurisuuden kuplan räjäyttämisestä on tutkijan mukaan hyvin perinteistä propagandaa ja taktiikkaa.
Sodan ja tunteiden kulttuurihistorian tutkija, filosofian tohtori Tuomas Tepora muistuttaa, että Immonen kerää kirjoituksellaan kannatusta omiltaan.
– Hän nostattaa me-henkeä. Samalla hän saa muiden ryöpyn niskaansa. Sillä tavoin hän uhriutuu, ”meitä vastaan hyökätään nyt”. Ja sitä hän periaatteessa hakeekin.
Kansalaisten ja kansanedustajien tuohtumuksen jälkeen Immonen on väittänyt joutuneensa valtamedian uhriksi.
Tutkija aprikoi, etteivät Immonen ja tämän kumppanit itsekään usko kaikkea kirjoittamaansa.
– Tai toisaalta kyse voi olla uskosta. He uskovat suojelevansa ”viimeisiä suomalaisuuden rippeitä”. Asia-argumenteilla teksti on järjetön. Tässä on haetaan konfliktia ihan tieten tahtoen.
Propaganda ja uhriutumisen politiikka toimii Teporan mukaan kaikissa ääriliikkeissä.
– Uhrin asema on propagoijalle siinä mielessä hyvä, ettei hän tarvitse ottaa mistään vastuuta, koska hän on uhri. Hänen hyökkäyksensäkin ovat vain puolustautumista. Tämä sopii perussuomalaisten rasistisen oikeistosiiven ajattelutapaan.
Järjellä ei juuri sijaa
Nettikeskustelussa Immosen kirjoitus on saanut myös runsaasti tukea ja mm. valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ilkeitä kommentteja todettuaan, että monikulttuurisuus on rikkaus.
– Siinä mielessä tilanne on uusi, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Suomessa on enemmän etnisiä kansanryhmiä kuin aiemmin. Ennen meillä vihattiin vain venäläisiä, Tepora sanoo.
Venäläisviha meni niin pitkälle, että siirtokarjalaiset saivat kuulla ryssittelyä. Tepora penkoo aihetta tarkemmin syksyllä ilmestyvässä kirjassaan.
– Etenkin ortodoksisia siirtokarjalaisia ryssiteltiin hyvin paljon. Se on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, sillä samaan aikaan elettiin aidosti talvisodan henkeä. Mutta kun sodan rasitus tuli niin sanotusti omalle takapihalle, evakkojen kohtaloon oli vaikea samaistua.
Tepora kertoo, että ryssittelyllä samaistettiin uudet tulokkaat viholliseen.
– Silloin heitä ei tarvinnutkaan auttaa. Joissakin paikoin ja tietyissä tilanteissa sodan alkaminen laitettiin evakkojen syyksi. Kun tunnelmat kiristyvät, vedotaan asioihin, joissa ei ole mitään järkeä. Niinhän on tässä Olli Immosen ja kumppaneiden keskustelussa.
Erilainen on helppo syyllistää
Viholliskuvia ja monikulttuurisuuden pelkoa on helppo lietsoa. Suomen historiassa tämä on nähty sisällissodassa ja 1930-luvun ääriliikkeissä. Immosen kirjoitus on yksi osa tätä jatkumoa.
Syypää omaan huonoon oloon ja jopa viranomaisten laiminlyönteihin löydetään sosiaalisessa mediassa yllättäen maahanmuuttajista, ainakin viestiketjuissa, joita Immosen kirjoitus on synnyttänyt.
Sen sijaan yritysjohtajien suuret palkankorotukset eivät ole herättäneet vastaavaa närää.
– Ei vaikka meillä Suomessa on hyvin pitkän linjan herraviha, Tepora huomauttaa.
– Nimenomaan eri kulttuureista tulevien syntipukittaminen on klassista. Itseään heikompia on helpompi haukkua, sillä sieltä ei tule niin helposti vastusta. Herrat laittavat kyllä lopulta kampoihin.
lehti 