Ulkona on jono jo toista tuntia ennen oven avaamista. Näin käynnistyi työnhakijoiden yhdistyksen organisoima EU-elintarvikeavun jakelu Imatran Vuoksenniskalla.
Tätä ennen oli kymmenkunta vapaaehtoista Irma Matteron ohjauksessa paketoinut yli 6 300 kilon verran ruokaa pusseihin. Jakelukin sujui näpsäkästi. Sujui, mutta:
– Tällaiseen ei kyllä pitäisi hyvinvointiyhteiskunnassa joutua, että on jaettava ruokaa. Tulojen ja sosiaaliturvan tulisi turvata jokaiselle välttämättömät elämisen ehdot, pohtii Imatran Työnhakijat ry:n puheenjohtaja Timo Mykrä.
Vaikka jokaisen kanssa vaihdetaan muutama sana, jono etenee joutuisasti.
– Kaupunki järjesti jakelua varten tilan, mutta näkisin täällä kernaasti päätöksentekijöitä. Tämä on sitä arkea, joka pitää tuntea kun erilaisia ratkaisuja tehdään, Mykrä sanoo.
”Kansallinen häpeä”
Mykrä pitää eri puolilla maata tapahtuvaa ruoanjakelua kansallisena häpeänä. Sen tarve paljastaa, missä jamassa ns. pohjoismainen hyvinvointivaltio on. Miten korjata tilannetta?
– Sosiaaliturvaa kohentamalla.
”Tehkää parijono siihen.”
”Montako henkeä taloudessa on?”
”Tällä hetkellä asun yksin.”
”Äiti on ulkona pyörätuolissa.”
”Haemme kuittauksen ja viemme kassin.”
Tähän tapaan jakelu jatkuu. Jono on purettu alle tunnissa, ja noin puolet kasseista on jaettu.
Sen jälkeen alkaa yksittäisten kävijöiden rauhallisempi virta.
Facebookissa jaetaan tuntoja
Iltapäivällä ja illalla jotkut ruokakassin saaneet ja muutkin keskustelevat asiasta imatralaisten Facebook-sivulla.
”Minä uskon, että kuka sinne menee hakemaan on tarpeessa.”
”Jos joudut työttömäksi, se on lähtö hakemaan kassia.”
”Hyvä, että tukea jaetaan. Toisille se menee enemmän tarpeeseen kuin toisilla.”
”Tuli jonotettu yli tunti, mut ihana asia et tällänen avustus jaetaan,ilomielin haen, terveisin köyhä eläkeläismummeli.”
lehti 