Sahti on juhlien juoma

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Suomalaisen perinnejuoman historia ja nykyisyys on koottu varsin perusteellisesti kansien väliin loppusyksystä ilmestyneessä tietokirjassa Sahti Elävä muinaisolut (Moreeni 2015).

Jo edesmennyt, ehkä maailman tunnetuin olutguru Michael Jackson ihastui aikanaan sahtiin heti ensipuraisulla. Hän ylisti sahtia monilla maailman foorumeilla. Jackson totesi, että sahti on silta vuosituhansia sitten valmistetun muinaisoluen ja nykyään pantavan oluen välillä.

Olutguru arvioi sahdin olevan yksi maailman epätavallisimmista ja selkeimmin erottuvista mallasjuomista. Kirjan mukaan hän jopa valitsi Washingtonissa järjestettyjen 60-vuotisjuhliensa juomaksi sahdin.

Kirjallisuudessa tunnetuin sahtikohtaus lienee traagisesti päättynyt Jukolan veljesten joulunvietto Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä. Vaikuttavia kertomuksia sahdin päähän kihahtamisesta löytyy myös vaikkapa Kalle Päätalon ja F.E. Sillanpään kirjoista.

Sahti vie jalat alta

Uudessa Sahti-kirjassa voisi olla aineksia jopa vuoden tietokirjaksi, sillä niin perusteellista työtä tekijät ovat tehneet. He kartoittavat sahdin historian lähes täydellisesti ja antavat myös vinkkejä kiehtovan mallasjuoman tekoon.

Moni värikäs sahtipersoona saa niin ikään kirjassa suunvuoron.

Kirja kumoaa myös monia sahtiin liittyviä ennakkoluuloja. Oikein, puhtautta kunnioittaen tehty ja riittävästi käynyt sahti ei ole niin turmiollinen mahalle, kuin monet luulevat.

Päähän sahti kyllä nousee ja vie – ainakin tottumattomalta – jalat helposti alta.

Sahdin raaka-aineet vaihtelevat alueittain, jossain käytetään enemmän ohramallasta, toisilla alueilla taas ruista.

Humalaa, joka maun lisäksi parantaa sahdin säilyvyyttä, eivät kaikki sahtimestarit käyttäneet lainkaan.

Ei juhlia ilman sahtia

Kahta täysin samanlaista sahtia ei ole. Jokainen valmistuserä on erilainen, mutta kuitenkin tekijänsä oloinen. Suomen eri sahtialueilla on myös omanlaisensa lopputuote: Lammin seudulla tehdään tummaa, Sysmän tienoilla taas vaaleaa ja Ikaalisten ympäristössä punertavaa sahtia.

Sahti on hyvin yhteisöllinen tuote. Se kuului sahtipitäjissä erottamattomasti muun muassa talkoisiin, joissa sitä kumottiin kurkkuihin vasta sitten, kun työt oli tehty.

Yhteisöllisyys näkyi siinäkin, että tunnetun sahdin tekijän porstuassa alkoi yleensä kopina kuulua, kun naapurusto ”haistoi” uuden sahtierän valmistaneen.

Vankasta yhteisöllisyydestä kertoo myös se, että suurissakin pidoissa puinen olutastia kiersi ja hörpyt jokainen otti suoraan haarikasta.

Pitoja ei pidetty ilman sahtia edes kieltolakiaikaan. Tärkeimmät sahtijuhlat ovat olleet joulu ja juhannus. Sahtia on tarjoiltu myös pääsiäisenä, kinkereissä, ristiäisissä, kihlajaisissa, häissä, hautajaisissa ja myöhemmin myös rippijuhlissa, syntymäpäivillä ja yo-juhlissa. Itse asiassa sahtipitäjissä sahti on kuulunut kaikkiin kekkereihin.

Sahtilakua herkkusuille

Sahtia voidaan käyttää juomisen ohella myös ruuan valmistuksessa.

Mitenköhän mahtaisivat maistua herkkusuille sahtilaku, sahtisuklaalimppu tai sahtihilloke? Muun
muassa niiden teko-ohjeet löytyvät kirjasta.

Sahti-kirjassa esitellään myös nykyään toimivat sahdin kaupalliset valmistajat ja kerrotaan esimerkiksi ne lukuisat ravintolat, joista tätä aitoa luonnontuotetta voi Alkon ohella ostaa.

Mika Laitinen, Hannu Nikulainen, Johannes Silvennoinen: Sahti – Elävä muinaisolut. Moreeni 2015. 222 sivua.