Tällainen ympäristö vaikuttaa ilmapiiriin, jossa tekee työtään osana Suomen Mielenterveysseuran toimintaa Ulkomaalaisten kriisikeskus. Keskuksen tehtävä on auttaa Suomessa asuvia ulkomaalaisia ja heidän perheitään näiden pyrkiessä selviytymään psyykkisistä tai sosiaalisista ongelmistaan.
Keskuksen johtaja Lena Bremer sanoo törmäävänsä työssään eniten ongelmiin asennetasolla. Eikä hän tarkoita ennakkoluuloista puhuessaan vain suomalaisia tai muita muuttokohdemaiden asukkaita. Kyse on molemminpuolisista ennakkoluuloista.
Suomalaiseksi erityispiirteeksi (ehkä) Bremer nimeää lyhyen historiamuistin.
– Muodostaessamme käsityksemme omaan maahamme tulevista me olemme unohtaneet hämmästyttävän hyvin 1960- ja 1970 -luvun En finne igen -otsikot naapurimaan lehdistössä. Kaikki tietävät hyvin tarkkaan mitä niillä otsikoilla tarkoitettiin. Ryyppäämistä ja puukkotappelua niissä tarkoitettiin, ruotsinsuomalaisten. Nuo otsikot eivät tehneet ketään meistä onnellisiksi.
– Eikö me todellakaan olla mitään opittu?
– Minä en voi olla oudoksumatta sitä, miten me suomalaiset olemme unohtaneet oman historiamme ja kohtelemme tänään omaan maahamme muuttajia tuolla samalla tavalla.
Ymmärrämmekö tulijan osaa?
Me emme jaksa ottaa huomioon millaisista oloista maahanmuuttaja on saattanut tänne tullessaan hakeutua.
Emme muista ottaa huomioon millaista on elämä, jossa kaikki tuttu ja turvallinen jäi sinne jonnekin. Emme muista ottaa huomioon miltä tuntuu, kun joutuu luopumaan kaikesta ja aloittamaan kaiken alusta, opettelemaan uuden kielen, opettelemaan uuden maan tavat, kohtaamaan kokonaan uusi kulttuuri.
Meille ei tule mieleen, että aikuiselle maahanmuuttajalle sopeutuminen saattaa olla kokonaan mahdotonta. Tällaisen ihmisen elämä on mitä todennäköisimmin taivallusta kriisistä toiseen.
Ei ole mitään ihmeteltävää siinä, jos tällaisessa elämäntilanteessa elävä ulkomaalainen ei ymmärrä osakseen saamaansa kohtelua. Me suomalaiset olemme tällaisen henkilön syyttävän sormen kohde.
Vieraan pelko vaikuttaa
Suomalaisten mielenliikkeitä tutkinut Lena Bremer pitää syyllisen hakemiseen paneutumista aika turhana, mutta on toki itse etsinyt selitystä suomalaisten käyttäytymiseen – ja on löytänyt vieraanpelon.
– Vieraan pelkomme on aikamoinen, ainakin välillä. Se koventaa edelleen asenteitamme maahanmuuttajia kohtaan.
– Toisaalta me suomalaiset olemme hyvin suvaitsevaisia ja vieraanvaraisia. Meidät tunnetaan siitä, että huolehdimme vieraista ja pidämme heistä erittäin hyvää huolta.
– Mutta jossain kohdassa alkaa lipsua.
Raja (pelko?) tulee vastaan silloin, kun vieras näyttääkin olevan täällä jäädäkseen. Silloin on Bremer havainnut suhtautumisemme muuttuvan ja on tultu tilanteeseen, jota onkin vaikea kohdata.
Miten päin hyvin päin?
Lena Bremerin mukaan ongelmaksi koetun asian kasvaminen suuriin mittasuhteisiin jyrkentää ja koventaa asenteita.
1990-luvun alkuun sijoittunut somalien ”virta” tänne kärjisti suomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin, nosti ennakkoluulot pintaan.
– Oli ikävä sattuma, että somalien tänne saapuminen osui samaan aikaan lamavuosien kanssa, sanoo Lena Bremer.
– Paikan löytäminen uudessa yhteiskunnassa tuli heille tästä syystä vaikeammaksi, mitä se ehkä muuten olisi ollut.
Ikävässä ajallisessa yhteensattumassa on myös paljon selitystä kantaväestön Bremerin mielestä paljolti perusteettomiin käsityksiin työtä vieroksuvista ja veronmaksajien kustannuksella elävistä muukalaisista.
Bremerin mielestä kannattaa pysähtyä pohtimaan onko syyttely paikallaan ja onko syytösten kohde oikea.
– Jos maassa on puoli miljoonaa työtöntä suomalaista, on kai selvä, ettei ulkomaalaisille ensimmäisinä järjesty töitä. Ei tässä ole kysymys ennakkoluuloista sen paremmin kuin työn vieroksumisestakaan. Asia vaan on näin.
– Entä sitten kun ulkomaalainen onkin saanut työpaikan? Mitä hänelle silloin sanotaan? Sanotaan, että vie meiltä työpaikatkin.
– Eli ei ole hyvä niin, ei näin.
Bremer kiinnittää huomiota myös viranomaisten asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Hänen mielestään vanhat asenteet ovat tiukassa ja ne ovat olleet maahanmuuttajien kannalta kovia.
lehti 