Miten kouluille muodostuu keskinäinen mainehierarkia ja miten perheiden yhteiskunnallinen asema vaikuttaa kouluvalintoihin? Sonja Kosunen osoittaa 15. tammikuuta Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, että parhaiten kilpailussa suosituista oppilaspaikoista pärjäävät ylempien yhteiskuntaluokkien lapset.
Keskeisenä eriarvoisuutta tuottavana mekanismina toimi koulujen suorittama oppilasvalikointi ja sen käytännöt, eli ne soveltuvuustestauksen kriteerit, joiden kautta lapset valittiin painotetun opetuksen ryhmiin.
Kosusen tutkimuksessa on käsitelty perheiden yläkouluvalintoja ja koulujen maineita Espoossa. Tutkimukseen on haastateltu 96 espoolaista kuudesluokkalaisen oppilaan vanhempaa. Tutkimuksessa selvisi, että koulujen maineet vaihtelevat, mutta erot näkyvät erityisesti painotetun opetuksen ja yleisopetuksen ryhmien välillä.
– On ilmiselvää, että keskustelu hyvistä ja huonoista kouluista on pinnallista, sillä todelliset erot valikoitumisessa syntyvät koululuokkien tasolla jopa saman koulun sisällä, Kosunen sanoo.
Tavallisen hyvä koulu haluttu
Tutkimuksen vanhemmat olivat tietoisia koululuokkien erilaisista maineista ja suuntasivat myös kouluvalintaansa osin maineiden mukaisesti. Kosunen kuitenkin osoitti, ettei kaikkein toivotuin kohde ollut aina kaikkien valikoivin, vaativin tai varsinkaan eliittimaineessa oleva oppilasryhmä. Tavallisen hyvä koulu oli monen perheen toive ja lapsen kouluviihtyvyyttä ja -hyvinvointia korostettiin valinnassa. Keskeisiä valikoitumisen keinoja olivat varhaiset kielivalinnat ja painotettu opetus.
– Osa vanhemmista teki tarkoituksella varhaisen A-kielen valinnan jo lapsen alakouluaikana, minkä avulla jotkut yläkoulut rajautuivat pois mahdollisten koulujen listalta. Samanaikaisesti monien perheiden valintastrategiana toimi painotettuun opetukseen hakeutuminen. Usein puhuttiin tietyn koulun yleisopetusryhmien välttämisestä, Kosunen kuvaa.
Ei lahjakkuus, vaan perheen resurssit
Painotettuun opetukseen hakeutuminen todettiin tutkimuksessa liittyvän vahvasti perheen käytössä oleviin resursseihin, vaikka julkisessa keskustelussa painotetun opetuksen yhteydessä on tavattu puhua lasten lahjakkuudesta tai motivaatiosta. Perheet itsekin huomauttivat, että hakuprosessi on monimutkainen ja valituksi näyttävät tulevan pääasiassa korkeammista sosiaalisista taustoista tulevat lapset.
– Vanhemmat kertoivat hämmentyneen huvittuneina, miten joissain valikoiduissa ryhmissä kaikkien lasten isät työskentelivät it-alalla samankaltaisissa tehtävissä. Nämä vanhemmat kyseenalaistivat nimenomaan hakeutumisen taustalla olevia syitä ja toisaalta hakuprosessin reiluutta, sanoo Kosunen.
Maksullinen harrastus antaa etumatkaa
Osalle perheistä esimerkiksi koulumatkakustannusten kattaminen tai hakuprosessiin osallistuminen ylipäänsä olisi ollut vaikeaa.
– Osa kouluista testaa painotetun opetuksen soveltuvuuskokeissa taitoja, joita osa lapsista on harjoitellut maksullisissa harrastuksissa jopa vuosikymmenen ajan yläkouluikään tultaessa. Musiikissa ja urheilussa erot niihin lapsiin, joilla ei tällaista harjoitusta ole, ovat siinä vaiheessa aika suuret, Kosunen huomauttaa.
Teknisesti hakeutumismahdollisuus painotetun opetuksen ryhmiin on kaikille olemassa, mutta kysymys kuuluu, toteutuuko todellinen yhdenvertaisuuden ajatus oppilasvalikoinnin käytännöissä.
– Vastaus tuntuisi olevan ei. Kilpailu erityisesti joidenkin painotusten oppilaspaikoista oli kovaa ja monilla perheillä oli käytössä useita strategioita sen varmistamiseksi, että lapsi saadaan jonkin koulun oppilaaksi. Julkisessa keskustelussa on esitetty, että oppilasvalikointi perusopetuksessa testaamisen avulla olisi hyväksyttävää ja tasa-arvo toteutuisi sillä edellytyksellä, että sisäänpääsykriteerit ovat selkeät ja niistä tiedotetaan kaikille. Tämä tutkimus osoittaa, että tiedottaminen ei riitä siihen, että nuoret kaikenlaisista taustoista voisivat aidon kilpailukykyisellä tavalla tulla valituiksi valikoiviin ryhmiin ja että menettely olisi aidosti tasavertainen sosiaalisesta taustasta riippumatta, Kosunen summaa.
Missä yhteiskuntaluokat enää kohtaavat?
Tutkimuksesta ilmenee, että harrastusten ja maun eriytyminen sosiaalisen taustan mukaan on isossa osassa kouluja kiinteä osa oppilasvalikoinnin käytäntöjä.
– Tarkoituksena ei ole sanoa, että harrastaminen olisi jotenkin huono tai epäreilu asia itsessään. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko peruskoulun tehtävä valikoida oppilaita tämän harrastuneisuuden perusteella. Muutamat isät pohtivat haastatteluissa omaa armeija-aikaansa ja miettivät, että jos peruskoulukin menee osiin yhteiskuntaluokkien mukaan, mikä enää sitten on se paikka, jossa erityisesti tytöt kohtaavat erilaisista yhteiskuntaluokkataustoista tulevia lapsia. Tämän kokemuksen menettämistä he pitivät huonona kehityksenä.
Kasvatustieteen maisteri, valtiotieteiden kandidaatti Sonja Kosunen väittelee 15.1. kello 12 käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa kasvatussosiologian alaan kuuluvasta aiheesta Families and the Social Space of School Choice in Urban Finland. Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalon salissa 1, Unioninkatu 40.
lehti 