– Kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät yksiselitteisesti tyttöjen sukuelinten silpomisen, sanoo Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gothóni.
Silpominen tarkoittaa tyttöjen ja naisten ulkoisten sukupuolielinten poistamista osittain tai kokonaan tai sukupuolielinten vahingoittamista muulla tavoin ilman lääketieteellistä syytä.
– Silpominen katkaisee usein tyttöjen koulunkäynnin ja tarkoittaa monille lapsiäitiyttä, kertoo Gothóni.
Silpominen vaarantaa tyttöjen terveyden ja lisää merkittävästi raskauteen ja synnytykseen liittyviä komplikaatioita.
– Siksi on edelleen kovalla kädellä puututtava käytäntöihin ja syihin, jotka ylläpitävät vahingollista tapaa.
Suomen World Visionin Pelasta pimppi – Seis silpomiselle -kampanja nostaa esiin tyttöjen ihmisoikeuksia rikkovan käytännön ja vaatii toimia sen lopettamiseksi. Järjestö on tehnyt jo pari vuosikymmentä työtä silpomisen pysäyttämiseksi muun muassa Keniassa.
Mikään uskonto ei vaadi silpomista
Silpomista tapahtuu yhä erityisesti 29 maassa Afrikassa ja Lähi-idässä, mutta sitä esiintyy myös muissa maissa erilaisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajaväestön keskuudessa.
Silpominen on vanha kulttuurinen käytäntö, joka on usein myös aikuistumisriitti.
Yhteisöissä, joissa suurin osa naisista on silvottu, on kova sosiaalinen paine jatkaa käytäntöä. Yhteisö saattaa jopa syrjiä perheitä, joiden tytärtä ei silvota.
Silpomista voidaan pitää myös edellytyksenä naimisiinmenolle ja siihen liitetään uskomuksia puhtaudesta.
Mikään uskonto ei vaadi silpomista, vaikka uskontojen harjoittajat saattavatkin perustella sitä virheellisesti uskonnon vaatimuksilla.
Keinoina koulutus, tiedotus ja laki
Paras keino pysäyttää silpominen on muuttaa lainsäädäntöä sekä tiedottaa.
– Esimerkiksi Keniassa aikuiset 45–49-vuotiaat naiset ovat silvottuja kolme kertaa todennäköisemmin kuin 15–19-vuotiaat nuoret naiset. Vaikka Kenian hallitus kielsi silpomisen lailla vuonna 2011, on kulttuurisiin käytäntöihin juurtuneen ongelman mittakaava edelleen iso, kertoo Annette Gothóni.
– Parhaat tulokset olemme saaneet aikaan kouluttamalla yhteisöjä ja esittelemällä vaihtoehtoisia väkivallattomia aikuistumisriittejä, jotka mahdollistavat luopumisen silpomisesta.
– Olemme myös kouluttaneet perinteisiä silpojia uusiin ammatteihin. Poikien, miesten, uskonnollisten johtajien ja kyläpäälliköiden osallistaminen silpomisen vastaiseen työhön on ollut tärkeää, Gothóni sanoo.
Kansainvälistä silpomisen vastaista päivää vietetään 6. helmikuuta.
uutiskirje 
