– Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi, linjasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö pakolaispolitiikkaa valtiopäivien avajaisissa keskiviikkona.
Niinistön mukaan ”kansainvaellus” haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.
Jos miljoona pakolaista uhkaa eurooppalaisuuden rakenteita, niin miten sitten kestävät afrikkalaisuuden tai lähi-itäläisyyden rakenteet?
Viime vuonna pakolaisia oli YK:n mukaan enemmän kuin koskaan, 60 miljoonaa. Eurooppaan uusia pakolaisia tuli runsas miljoona. 60 miljoonasta 38 miljoonaa pakolaista hakee turvaa omien sotaa käyvien tai muista konflikteista kärsivien maidensa sisältä. Lopuistakin suurin osa on kehitysmaissa.
Kuusi pakolaista tuhatta kohden
Suomeen tuli vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, 32 000. Kun Suomen väkiluku on pyöreästi 5,5 miljoonaa, se tekee kuusi ihmistä tuhatta asukasta kohden, ja tämä on joidenkin mielestä kansallinen hätätila.
Kehitysmaa Libanonissa on 209 pakolaista tuhatta asukasta kohden. 4,5 miljoonan asukkaan Libanonissa on Syyrian sisällissodan pakolaisia enemmän kuin kaikkia turvapaikanhakijoita tuli koko Eurooppaan viime vuonna.
Minne he palaisivat?
– Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville, sanoi presidentti Niinistö.
Kun sisällissodat jatkuvat pakolaisten lähtömaissa, ei turvallista kotiin paluuta ole näköpiirissä. Vuonna 2014 kotiin pääsi palaamaan 126 800 pakolaista. Se oli matalin määrä 30 vuoteen.
Muuttoliikkeen hidastuttaminen ja nopeutetut käännytykset tarkoittavat käytännössä sitä, että Libanonin ja muiden kehitysmaiden taakka kasvaa lisää.
Ruoka-annoksia leikattiin
Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Suomi ja monet muut rikkaat maat leikkaavat kehitysapuaan ja siis myös mahdollisuuksia auttaa pakolaisia lähempänä heidän kotiseutujaan.
– Saamamme varat ovat tänä vuonna suunnilleen kymmenen prosenttia pienemmät kuin 2014. Globaali auttajien yhteisö ei ole hajonnut – se on kokonaisuutena tehokkaampi kuin koskaan ennen. Mutta taloudellisesti olemme vararikossa, sanoi YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) pääjohtaja Antonio Guterres Guardianin jutussa, joka julkaistiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä 11.9.2015.
Jutussa kerrottiin, että kesän 2015 aikana Libanonissa ja Jordaniassa olevien syyrialaispakolaisten ruoka-annoksia leikattiin rajusti, samoin Keniassa olevien somalialais- ja sudanilaispakolaisten. Tšadissa leireissä olevia Darfurin pakolaisia varoitettiin ruuanjakelun loppumisesta kokonaan vuoden päättyessä. YK:n järjestämät terveyspalvelut oli suljettu suuressa osassa Irakia ja miljoonat maan sisäiset pakolaiset olivat jääneet ilman terveydenhoitoa.
Kun rikkaat maat leikkaavat YK-järjestöjen rahoitusta, ne suorastaan pakottavat ahdingossa elävät hakemaan apua muualta – pieneltä osin Euroopastakin. Jos eurooppalainen vastaus tähän on, että ”emme voi enää auttaa”, niin Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma ovat tulleet haastetuiksi – ja hävinneet.
uutiskirje 
