Euroopan vasemmisto otti uuden askeleen talouspoliittisessa ajattelussaan kun europarlamentin GUE/NGL-ryhmä järjesti Brysselissä 28.1.2016 foorumin sosiaalisesta ja solidaarisesta taloudesta. European Forum on Social and Solidarity Economy (EFFSE) keräsi satoja osallistujia eri puolilta Eurooppaa keskustelemaan vaihtoehdosta kapitalismille.
Sosiaalisen ja solidaarisen talouden foorumissa keskusteltiin näkemyksistä ja toimintatavoista uuden talouden rakentamiseksi. Osallistujat olivat vasemmistopuolueiden ja erilaisten järjestöjen vasemmistolaisia aktiiveja. Puhujia ja alustajia foorumissa oli kymmeniä.
Foorumin rikkaus oli sen osallistujajoukko. Paikalle oli kerääntynyt läpileikkaus yhteiskunnan eri tasoilla toimivista vasemmistolaisista, joita yhdisti kiinnostus sosiaalista ja solidaarista taloutta kohtaan. Välimeren alueelta foorumiin osallistui paljon uutta vasemmistoa, podemoslaisia ja syrizalaisia.
Mitään valmista sosiaalisen ja solidaarisen talouden määritelmää foorumissa ei tarjoiltu, vaan päivän keskustelun ennemminkin läpäisi kysymys siitä, mitä sosiaalisella ja solidaarisella taloudella ylipäätään tarkoitetaan. Yksiselitteistä vastausta ei tullut.
Puhumme kriisistä, mutta haluamme yhteiskunnallisen muutoksen, tiivisti italialainen meppi Barbara Spinelli. Moni päivän aikana puhui järjestelmämuutoksen tarpeesta ja talouskriisin avaamasta mahdollisuudesta nostaa sosiaalinen ja solidaarinen talous marginaalista valtavirtaan.
Ehkä emme osaa sanoa tarkasti, mitä sosiaalinen ja solidaarinen talous tarkoittaa, mutta tiedämme, että ainakaan se ei ole veronmaksua Brysseliin, töksäytti perään irlantilainen parlamentaarikko Luke Ming Flanagan.
Solidaarisuus haastaa yhteiskunnan
Keskeisemmäksi sanaksi foorumissa muodostui lopulta solidaarisuus kuin sosiaalisuus. Pelkän sosiaalisen talouden katsottiin jäävän helposti vain uusliberaalin valtion tukisektoriksi, siis kirjaimellisesti kolmanneksi sektoriksi, joka pyörittää vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä markkinoiden ja valtion hyväksi ilman uhkaa uusliberaalia valtaa vastaan. Kolmantena pyöränä sosiaalinen talous vain täydentää ja tukee sosiaalipalvelujen purkamista ja yksityistämistä, minkä katsottiin johtavan päinvastaisiin seurauksiin kuin mihin sosiaalisella ja solidaarisella taloudella tosiasiassa pyritään.
Kansainvälisen solidaarisuustalousverkoston RIPESS:n edustaja Rogério Roque Amaro totesikin, että usein vain uuden talouden sosiaalinen puoli hyväksytään, ei solidaarista. Amaron mukaan tarvitsemme yhtä aikaa sekä institutionaalisia reformeja että uusia kokeiluja ja käytäntöjä. Institutionaalisilla uudistuksilla on tuettava sosiaalisen ja solidaarisen talouden muodostumista. Solidaarisuus haastaa yhteiskunnan, koska solidaarisuutta muodostuu kun yhteiskunta haastetaan.
Foorumissa sosiaalinen ja solidaarinen talous hahmottui pioneeritoimintana, joka ennakoi laajempaa muutosta. Uuden talouden tekijät hakkeroivat taloutta tuottamaan toisenlaista todellisuutta. Emme taistele vain köyhyyttä ja syrjäyttämistä vastaan, vaan uuden talousmallin puolesta, totesi Alain Coheur Social Economy Europasta. Kyse ei ole vain köyhäinavusta, vaan uudesta talousmallista.
Moni huomautti, ettei muuta mahdollisuutta ole ottaen huomioon kapitalistisen talouden kriisinäkymät.
Žižekin haamu häipyi
Jos jotain näin ilmoilla, niin se oli filosofi Slavoj Žižekin haamun häipyminen. Jos Žizek on väittänyt, että on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, niin foorumin tunnelma ei ollut samalla tavalla epätoivoinen ja mielikuvitukseton. Keskusteluissa oli kamppailutahtoa ja kiinnostusta uutta kohtaan. Uutta haluttiin kokeilla ja levittää.
Keskusteluissa todettiinkin, ettei sosiaalista ja solidaarista taloutta pidä ajatella niinkään talouden sektoriksi, vaan kriittiseksi lähestymistavaksi talouteen ja yhteiskuntapolitiikkaan ylipäätään. Sosiaalinen ja solidaarinen talous on kapitalismin ja uusliberaalin vallan käytännöllistä kritiikkiä, joka kehittää uusia hyvinvoinnin järjestämisen tapoja ja ennakoi talouden laajempaa rakennemuutosta. Ennakoinnit ovat osa yhteiskunnallisia kamppailuja.
Päivän keskusteluista puuttui kuitenkin ote järjestelmäanalyyseihin. Sosiaalisen ja solidaarisen talouden toivottiin muuttuvan valtavirraksi, mutta keskustelu oli lähinnä uusliberalismin kritiikkiä uutta taloutta koskevien rakenteiden hahmottelun sijaan.
Paljon jäi siis periaatteellisten julistusten ja hyvän tahdon eleiden varaan. Ilman kokonaiskuvaa vaihtoehtoisesta talousjärjestelmästä tulemaksi jäi, että sosiaalista ja solidaarista taloutta pyritään vain laajentamaan nykyjärjestelmän puitteissa.
Toisaalta ainakin omistuskysymys tuli foorumissa vahvasti esille. Demokraattisen yhteisomistuksen muodot nähtiin vastavoimaksi omistuksen epätasa-arvoiselle jakautumiselle, joka on tilastollisestikin saavuttanut uudet globaalit mittasuhteet.
Esimerkkejä on paljon
Erilaisia sosiaalisen ja solidaarisen talouden esimerkkejä kuului runsaasti päivän puheenvuoroissa ja kommenteissa. Sosiaalisen ja solidaarisen talouden ennakointeja nähtiin osuuskunnissa, yhteiskunnallisissa yrityksissä, sosiaalipalveluita tuottavissa yhdistyksissä ja erilaisissa vapaamuotoisissa yhteisöissä ja verkostoissa, jotka tuottavat hyvinvointia ja toimeentuloa osallistavilla ja tasa-arvoistavilla tavoilla.
Monissa esimerkeissä painottuivat köyhyyteen liittyvät kysymykset, vaikka toisaalta aina joku muisti muistuttaa, ettei kyse ole vain köyhistä vaan uudesta talousmallista.
Välimeren alueelta tulevat kertoivat solidaarisuustyöstä turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten kanssa, kuten sosiaalisista klinikoista ja solidaarisuusverkostoista. Myös ruokaomavaraisuuden kysymykset olivat mukana joissain puheenvuoroissa.
Eräs kiinnostavimmista foorumin keskusteluista oli kattaus kuntavaikuttajien puheenvuoroja, joissa kuultiin eri tahoilla käyttöön otetuista uudistuksista, kuten sosiaalisesta luototuksesta, paikallisrahastoista, asukasneuvostoista, yhteisöllisistä kaupunkiolohuoneista ja sosiaalisen työllistämisen ratkaisuista. Kattaus sisälsi koko joukon virikkeitä ja politiikkasuosituksia, joita voitaisiin ajaa myös muualla.
Mielenkiintoisen puheenvuoron käytti esimerkiksi italialainen Lodin kaupungin edustaja Silvana Cesani, joka kertoi sosiaalisista maatalousosuuskunnista, jotka työllistävät työttömiä ja jakavat osan ruokatuotannostaan suoraan sitä tarvitseville. Hernanin kaupungin pormestari Luis Intxauspe Baskimaalta toi puolestaan esille, kuinka kunta voi hankkijana edesauttaa paikallisen sosiaalisen ja solidaarisen talouden menestystä. Hernanin kaupunki ostaa ruokaa paikallisilta sosiaalisilta luomuviljelmiltä.
Hankalaa paneelissa oli, että kokonaiskuva kuntapoliittisista suosituksista jäi häilyväksi. Paneelin tavoitteita ei selvästikään oltu määritelty, joten sinänsä hyvä informaatiotulva jäi jäsentymättömäksi. Pienellä mielikuvituksella vaikkapa yleisön olisi voinut haastaa työstämään paneelista online-nettimuistion, johon olisi kirjattu politiikkasuositukset jäsenneltynä pakettina.
Työntekijäomistusta ja osallisuutta
Käytännönläheisimmät ja konkreettisimmat keskustelut päivän aikana käytiin työryhmissä. Jos foorumin isossa salissa puhuivat lähinnä edustajat ja edunvalvojat, kuten mepit ja järjestöt, niin käytännönläheisempi tieto tuli esiin työryhmissä, joita toimi päivän aikana useita rinnakkain.
Työryhmissä työstettiin muun muassa työntekijäomistukseen, osallisuuteen, rahoituskeinoihin ja sosiaalisiin innovaatioihin liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Chris Gordon Irlannin yhteiskunnallisten yritysten verkostosta kertoi, kuinka innovaatiot ovat joskus hyvinkin yksinkertaisia. Gordonin verkoston tehokkaimpia koulutusmenetelmiä on järjestää yhteiskunnallisten yrittäjien tapaamisia ja työpajoja, joissa yrittäjät itse jakavat kokemuksiaan ja ratkovat yhteisiä ongelmiaan.
Kiinnostava esitys kuultiin myös viestintä- ja koulutustyöpajassa kun RIPESS-verkoston Françoise Wautiez esitteli Socieco.org-sivustoa, jonka on tarkoitus olla laaja sosiaalisen ja solidaarisen talouden tietopankki. Idean kiinnostavuudesta huolimatta jäin miettimään projektin epämääräisyyttä. ”Kaiken” syövästä pankista tulee helposti sillisalaatti.
Talousjärjestelmä muutoksessa
Totesin, että päivän kaari oli sulkeutunut. Todistin jälleen alkupaneelin kysymystä sosiaalisen ja solidaarisen talouden määrittelemisestä tai määrittelemättömyydestä.
Solidaarinen talous hahmottui päivän aikana kapitalistisen talouden käytännöllisenä kritiikkinä ja yhteistoimintana yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa. Solidaarisen talouden organisoitumat ovat vielä marginaalissa, mutta ne ennakoivat talousjärjestelmän muutosta. Paikallisia aloitteita on tehtävä näkyväksi ja niissä tuotettua tietoa on jaettava toisille avoimen ja vapaan tiedon periaattein. On myös muotoiltava yhteiskunnallisia vaatimuksia ja avattava niillä järjestelmää muutokselle. Keskeisiä ovat esimerkiksi solidaarisen talouden palvelukeskukset ja rahastot.
Haasteena on poliittinen analyysi. Päivän keskusteluissa moni vetosi “yhteistyöhön kilpailun sijaan”. Yhteistyössä ei olekaan mitään vikaa, mutta moraalisena vetoomuksena se jää lillumaan ilmaan. Pelkkä puhe yhteiskunnallisesta lisäarvosta ei vielä anna työkaluja uuden talouden rakentamiseksi ja vallitsevien taloudellisten ehtojen peittoamiseksi. Pitäisi myös esittää toimivia malleja ja osoittaa miten yhteiskunnalliset hyödyt tehdään näkyviksi.
Foorumin loppupaneelissa esillä olivat jälleen mepit. Ranskalainen Marie-Christine Vergiat ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että juuri GUE/NGL-ryhmä oli toteuttanut foorumin. Podemoslainen Tania González vetosi sen puolesta, että julkisten alojen työntekijät järjestöineen ryhtyisivät kehittämään uusia toimintatapoja sekä yhteistyömuotoja sosiaalisen ja solidaarisen talouden toimijoiden kanssa.
EFSSE-foorumi järjestettiin nyt ensimmäisen kerran, mutta jatkoja jo lupailtiin. Foorumi osoitti kuinka vahvaa vasemmistolainen sosiaalisen ja solidaarisen talouden toiminta on, mutta myös kuinka epämääräistä se on. Uudelle solidaarisuusajattelulle ja sen teoreettiselle työstämiselle on tilausta.
Kirjoittaja toimii koulutustuottajana KSL:ssä.
lehti 