Burundia uhkaa etninen jakautuminen, jonka taustalla on presidentti Pierre Nkurunzizan päätös muuttaa perustuslakia voidakseen jatkaa vallan kahvassa.
Presidentin kyseenalaisen uudelleenvalinnan jälkeen burundilaiset naiset alkoivat taistella demokratian puolesta ympäri maailmaa. Burundilainen naisten rauhanjärjestö Burundi Women for Peace and Development (BWPD) on tehnyt rauhantyötä ja vastustanut Nkurunzizan valintaa kolmannelle kaudelle.
Naiset vaativat rauhaa, kansallista yhtenäisyyttä, demokratiaa ja talouden kehitystä. Poliittinen suvaitsemattomuus ja alati kasvava etninen erottelu on ajanut yli 200 000 ihmistä pakosalle maan sisällä.
Ainakin 90 ihmistä on tapettu. Asiantuntijat arvioivat, että tapot on tehty etnisin perustein ja että valtion tukema puolisotilaallinen joukko vainoaa tutsitaustaista vähemmistöä.
Järjestelmällistä väkivaltaa
– Burundin tutsipakolaiset ovat pääasiassa naisia ja lapsia, ja Imbonerakuren järjestelmällisen uhkailun ja väkivallan uhreja, väittää Stephanie Mbanzendore, BWPD:n puheenjohtaja Hollannissa.
Imbonerakure on johtavan puolueen nuorisosiipi, joka tuki presidentti Nkurunzizan valintaa kolmannelle kaudelle 26. kesäkuuta järjestetyissä vaaleissa. Nämä nuoret tunnetaan ryöstöistä, raiskauksista ja järjettömistä tapoista.
Imbonerakure on kirundin kieltä ja tarkoittaa ”niitä, jotka näkevät kauas”. Se perustettiin vuonna 2010 presidentin puolueen CNDD-FDD:n alaisuuteen ja se koostuu puolueen aseellisen siiven aseettomista taistelijoista.
Imbonerakure sai alkunsa kapinallisliikkeestä, jota ei ole koskaan kokonaan lopetettu. Monet sen jäsenistä pitävät yllä taistelumielialaa aiheuttaen kaaosta ja hävitystä Suurten järvien alueella.
Vain tarkkailijoina
Burundilaisille naisjärjestöille annettiin tarkkailijan asema Afrikan unionin sovitteluyrityksissä, kun unioni oli saanut valituksia, ettei naisten näkökulmaa otettu huomioon, vaikka juuri he ovat konfliktin uhreja.
Cathrine Mabobori, sukupuoliasiantuntija ja burundilainen kansanedustaja, on kuitenkin huomauttanut, että naisille annettiin vain tarkkailijan rooli kokouksissa ja komiteoissa, ”joissa suurin osa päätöksistä tehtiin”. Hänen mukaansa neuvottelijoiden edustajat olivat haluttomia antamaan naisille merkittävää asemaa seksistisistä syistä.
Koko mantereen käsittävän 54-jäsenisen Afrikan unionin erityisistunnossa päätettiin poikkeuksellisesti 5 000 rauhanturvaajan lähettämisestä sodan runtelemaan Burundiin välittämättä siitä, mitä maan hallitus siihen sanoo.
Suunnitelma otti takapakkia sen jälkeen, kun naisjärjestöt vastustivat päätöstä väittäen sen pitkittävän konfliktia. Naisjärjestöt esittivät, että maahan tuotaisiin korkean tason valtuutettuja neuvottelemaan hyväksyttävästä sovinnosta presidentin ja opposition välillä.
– Burundin viranomaiset eivät todennäköisesti tule hyväksymään ulkomaisten joukkojen tuloa maan rajojen sisälle missään olosuhteissa. Se voisi ajaa maan sisällissodan partaalle, varoittaa Stephanie Mbanzendore.
Perustuslain loukkaus
Poliittisesta epävarmuudesta huolimatta levottomuudet ovat saaneet naiset järjestämään mielenosoituksia pääkaupunki Bujumburassa. He vaativat valtiota ottamaan huomioon naiset sekä varjelemaan naisia ja lapsia väkivallalta.
– Nkurunziza tiesi, että pyrkiminen kolmannelle kaudelle olisi perustuslain vastaista ja voisi johtaa siviilien mielenosoituksiin sekä tehdä hänestä sorron ja väkivallan levittäjän, sanoo rauhanneuvotteluihin perehtynyt asiantuntija Karanja Mbugua.
– Naiset ja lapset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Vetoamme Burundin hallitukseen ja kansainväliseen yhteisöön, jotta he kuulisivat äitien itkun, ja auttaisivat suojelemaan perustuslakia ja Arushan sopimusta, Mbanzendore sanoo.
”Kerromme hädästämme”
Naisaktivisti Elisabeth-Marien mukaan Burundin naiset ovat yhdistyneet solidaarisesti rauhan, yhtenäisyyden ja demokratian saavuttamiseksi ja suojellakseen perustuslain takaamien perusoikeuksien toteutumista.
Burundilainen runoilija Ketty Nivyabandi julistaa näin: ”Me kerromme hädästämme ja häpeämättömästä perustuslain rikkomisesta. Burundilaiset naiset ovat avuttomia järjestelmällisen häirinnän, raiskausten, orjuuden ja kuoleman edessä. Tilanne on hirveä, ja tarvitaan yhteisöllistä vastuuta kaikilta sivistyneen maailman johtajilta ennen kuin edessä on samanlainen etninen konflikti kuin Ruandassa vuonna 1994.
Käännös: Eeva Suhonen
uutiskirje 
