Vasemmistoliitto asettaisi Suomeen kymmenen euron minimipalkan tunnilta.
– Hallituksen sisäisen devalvaation politiikka lisää matalapalkkojen osuutta köyhyysrajalla työssäkäyvistä palkansaajista. Köyhyysrajalla tai sen alapuolella työskentelemisen riskiä lisää myös huomattavasti kasvanut maahanmuutto, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä perustelee asiaa tuoreessa lakialoitteessaan.
Kuukausipalkkana täydeltä työajalta se olisi 1 700 euroa.
– Suuri osa ihmisistä, joita vähimmäispalkka koskisi, tekee osa-aika-, pätkä- tai silpputöitä. Siksi määrittelemme minimipalkan tuntipalkkana, sanoo kansanedustaja Anna Kontula, joka edustaa vasemmistoliittoa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.
60 prosenttia nettokeskipalkasta
Yhä suurempi osa palkansaajista tekee töitä palkoilla, joilla he ja heidän perheensä eivät voi tulla toimeen. Vasemmistoliitto arvioi, että palkkajakauman alapäähän tarvitaan rajoite, jonka alle ei voi maksaa, koska palkkajakauman alapää vuotaa jo nyt ja ilman korjaavia toimia jopa lisääntyy, jos yleissitovuus rapisee.
Aloite ei ole uusi vasemmistoliitossa. Muun muassa vuonna 2010 puolue esitti samaa. Nyt uutta ovat tarkat laskelmat minimipalkan määräytymisestä. Se olisi 50 prosenttia bruttokeskipalkasta ja 60 prosenttia nettokeskipalkasta.
Lähes kaikissa muissa länsimaissa on lain määrittämä minimipalkka. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että sitä ei tarvita, koska minimipalkka määritellään työehtosopimuksissa. Osa ihmisistä on kuitenkin työehtosopimusten yleissitovuuden ulkopuolella.
– Niiden ulkopuolella on neljännesmiljoona työntekijää, Kontula sanoo.
– Meillä on paljon sellaisia työntekijöitä, joilla ei käytännössä ole minkäänlaista minimipalkkaa.
Kontula arvioi, että ammattiyhdistysliikkeessäkin ajattelu on muuttunut sen jälkeen, kun Saksassa viime vuoden alussa määriteltiin vähimmäispalkka lailla. Siellä minimipalkka on 8, 50 euroa tunnilta.
– Meillä ay-liike on perinteisesti pelännyt, että minimipalkka heikentäisi työehtosopimusten asemaa, mutta ainakaan Saksassa ei näytä käyneen niin. Siellä minimipalkan tultua voimaan on pystytty neuvottelemaan myös matalapalkka-aloille yleissitovasti minimipalkkaa parempia tuntipalkkoja.
Minimipalkka koskisi useita pieniä erikoisaloja. Viime aikoina eniten esillä on ollut ilmaisjakelu, jonka jakelijoista osa ei ole työehtosopimusten piirissä.
– Kyse on palvelualoista yleensä ja hyvin heikossa työmarkkina-asemassa olevista ihmisistä, Kontula määrittelee.
Myös monet sopimuspalkat ovat liian pieniä esimerkiksi siihen, että niillä voisi elättää perheen.
Paikallisen sopimisen varalta
Kontulan mielestä on syytä varautua siihen, että paikallinen sopiminen voi edetä vasemmistolle epämieluisaan suuntaan. Siksi tarvitaan laki minimipalkasta.
– Jos tässä tilanteessa vaaditaan merkittäviä paikallisen sopimisen lisätyökaluja esimerkiksi palkkaukseen, se käytännössä voi tarkoittaa vain palkkojen joustamista alaspäin.
Hänen mukaansa monet keskustelijat eivät ole perillä nykyisestä työmarkkinoiden säätelyjärjestelmästä.
– Monet keskustelijat varsinkin oikealla ajattelevat, että jos nyt poistetaan työehtosopimusten valta, niin sen jälkeen olisimme Saksan tai Ruotsin tilanteessa. Mutta näinhän ei käy, koska meillä säädellään laissa niin heikosti työntekijän turvaa ja asemaa. Olisimme Romanian tai Puolan tilanteessa.
Hän toteaa keskustelun olevan muutenkin paljolti hakoteillä, koska työmarkkinajärjestelmä tunnetaan heikosti.
– Paikallinen sopiminen on käytännössä kaikilla aloilla mahdollista jo nyt, kunhan ei mennä työehtosopimusten minimitason alapuolella. Paremmin saa aina sopia. Tämä jo tulee monelle oikeistopoliitikolle yllätyksenä.
Yhteinen tavoite
Kontula pitää merkittävänä vasemmistoliiton aloitteessa myös sitä, että se asettaisi työväenliikkeelle yhden konkreettisen tavoitteen. Hän toteaa, että aikanaan työväenliike syntyi yhteisen kamppailun ja tietoisen agitaation seurauksena.
– Työväenliike tarvitsee yhteisiä tavoitteita pystyäkseen määrittämään itsensä toimijana. Meidän hajautettu tes-järjestelmä, niin hyvä kuin se onkin paikallisen sopimisen ideologian näkökulmasta, johtaa myös hajautettuun työväenliikkeeseen, hän sanoo.
– Sen lisäksi, että meillä vallitsee liittokohtainen hajaannus, on myös ne työläiset, jotka kokevat, etteivät kuulu ammattiyhdistysjärjestelmän agendalle ylipäätään. Heitä on huomattava, mahdollisesti kasvava määrä.
lehti 