Maailma jäsentyy kirjoittamalla

Niina Hakalahti, määrittelet itsesi kirjallisuuden sekatyönaiseksi. Ennen kaikkea olet kirjailija. Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?

– Kirjoittaminen on tapa olla olemassa. Sen kautta jäsennän maailmaa. Kirjoittaessa saa hetkeksi ”niskaperseotteen” kaoottisesta elämästä. Tarina on kuin piparkakkumuotti, jolla kaaoksesta kesytetään palasia. Syntyy illuusio, että hallitsen jotakin. Ja se on hirveän tyydyttävä tunne. Mutta kirjoittaminen ei ole vain todellisuuden kuvausta. Siinä kielen avulla myös laajennetaan todellisuutta.

Minulle on pienestä pitäen ollut selvää että haluan kirjoittaa. Kirjoitin runoja jo 8-vuotiaana. Mutta harva elää pelkällä kirjailijatulolla, siksi olen rakentanut omaa toimeentuloani monenlaisista kirjallisuuden töistä. Eikä pelkästään taloudellisista syistä vaan minusta on kiva tehdä erilaisia töitä.

Mistä kirjoittamisprosessissa on kyse?

– Itse kirjoitan sen vuoksi että ymmärtäisin omaa ajatteluani. Kun esimerkiksi kirjoitan romaania ja olen keskellä kirjoitusprosessia, en yleensä tiedä, mitä siitä tulee. Heittäydyn vaan kirjoittamaan. Teema selviää työn edetessä.

Kirjoittamisprosesseja on monenlaisia. Kaunokirjallisuudessa varmaan aika usein se on induktiivinen: lähdetään havainnosta ja ihmetellään myöhemmin että mihin tässä päädyttiin. Siinä on iso osa alitajunnalla. Se syöttää tekstiin asioita, joita kirjoittaja ei ole tietoisella tasolla käsitellyt. Siinä on yllätyselementti mukana.

Olet opettanut kirjoittamista kymmenisen vuotta perinteikkäässä Viita-akatemiassa. Miten opetat kirjoittajaa tulemaan kirjailijaksi?

– Kirjailijaksi ei voi opettaa, mutta kirjoittajaksi kyllä. Kun ihminen tulee tietoiseksi siitä, mitä kirjoittamisprosessissa tapahtuu, se jo usein auttaa häntä. Ja viiteryhmä on tärkeä.

Opetukseni on saanut paljon vaikutteita Natalie Goldbergilta, jonka kirjoja olen suomentanutkin. Niissä on kokonaisvaltainen käsitys kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, siinä tulee paljon itsetunnon koettelemista. Kokonaisvaltainen omaan kirjoittajuuteen tukeminen on mielestäni tärkeintä kirjoittamaan opettamisessa. Se on vähän kuin AA-ryhmä!

Kirjailijan oma eletty elämä näkyy usein suoraan tai välillisesti teksteissä. Sinullakin on näin?

– Kyllä, elämänvalinnan kautta teksteihini on sukeltanut maahanmuuttajateema. Olen elänyt 25 vuotta syyrialaissyntyisen ihmisen kanssa. Sen seurauksena on syntynyt Tuukka-Omar -lastenkirjasarja, jossa eletään kahden kulttuurin perheessä.

Täytyy sanoa, että suunta, miten täällä ylipäänsä vähemmistöjä kohdellaan, on huolestuttava. Ilmapiiri on kiristynyt.

Selfie-palstalla kerrotaan ihmisistä ja heidän valinnoistaan.