Karenssi ja sisäpiiritieto kaupungin johtotehtävistä yksityiselle puolelle töihin siirtyville ovat olleet esillä torstaista, jolloin kokoomuslainen Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Helsingin sosiaali- ja terveysasioista vastaavan apulaiskaupunginjohtajan tehtävistä Suomen Terveystalon palvelukseen.
”On tärkeä kysymys, hyödyttääkö Laura Rädyn sisäpiiritieto Terveystaloa ja pitäisikö siksi tällaisissa siirtymissä olla karenssiaika”, pohtii vasemmistoliiton Anna Vuorjoki facebookissa.
Vuorjoki on kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.
Vielä tärkeämpänä kysymyksenä hän pitää tapauksen yhteydessä sitä, mitä on siihen liittyvä sisäpiiritieto ja miksi sellaista on olemassa.
”Eikö hyvin toimivassa demokratiassa julkinen toiminta ole niin läpinäkyvää, ettei mitään sisäpiiritietoa synny vaan kuka tahansa kansalainen pääsee olennaisiin tietoihin helposti käsiksi?”
Tieto tuo etulyöntiaseman
Vasemmistoliiton toinen kaupunginvaltuutettu Dan Koivulaakso otti asian esille torstaina. Hän arvioi facebookissa, että Rädyn nykyinen työnantaja Helsingin kaupunki osti avoimen hankintadatan mukaan vuosina 2012-2014 Suomen Terveystalolta palveluita noin 3,5 miljoonalla eurolla.
”Kasvuvaraa kuitenkin piisaa sote-viraston yli 2 miljardin euron vuosibudjetissa”, Koivulaakso kirjoitti.
Hän näkee useita ongelmia siinä, että Räty siirtyy terveyspalvelubisnekseen ”tavoittelemaan alati kasvavia markkinoita”.
”Suurin ongelma on, että Rädyllä on nykyisestä työstään johtuen yksityiskohtaista sisäpiiritietoa siitä, miten kaupungin kilpailutukset toimivat ja siten etulyöntiasema pyrkimyksissä siirtää verorahoja osakkeenomistajien taskuun”, Koivulaakso totesi.
Räty puolustautui Iltalehdessä sanomalla, että hänelläkin on oikeus vaihtaa työpaikkaa.
”Kuulostaa siltä, että vasemmisto haluaa tehdä politiikkaa ihmisen työpaikan vaihdolla”, hän sanoi.
”Suomessa on lain mukaan ihmisen mahdollista vaihtaa työpaikkaa ja olen tosi kiitollinen uusista haasteista, joita kohti saan nyt mennä.”
Räty on entinen sosiaali- ja terveysministeri.
Salaamisen ja avoimuuden ristiriita
Myös Vuorjoki muistuttaa siitä, että markkinakilpailussa tieto on valtaa.
”Siksi yritystoimintaan luontevasti kuuluu tiedon salaaminen ja rajoittaminen sekä kilpailu ihmisistä, joilla on tietoa hallussaan. Julkisen sektorin keskeisenä tavoitteena taas on demokraattisuus ja siihen liittyvä tiedon avoimuus. Julkisten palveluiden ostaminen yrityksiltä johtaa törmäykseen salaamis- ja avoimuusintressien välillä.”
Vuorjoki näkee ongelmalliseksi tilanteessa sen, että kilpailutuksissa poiketaan julkisuuslain periaatteista hankintalain perusteella. Kilpailutukset on valmisteltava salassa, jotta kaikki yritykset saavat tiedon kilpailutuskriteereistä yhtä aikaa.
”Juuri tämä luo pohjaa salaisen tiedon syntymiselle”, hän toteaa.
”Jos tarvitsemme karensseja, jottei julkinen tieto vuotaisi yrityksiin, olemme siirtyneet jo monta askelta poispäin avoimesta ja demokraattisesta hallinnosta.”