Ylen ja kaupallisen median taistelussa häviävät molemmat. Hallitus perkaa Ylen rahoitusta, tehtäviä ja toimintaa. Hallituksen piiristä tulee kritiikkiä Ylen kalleudesta ja tehottomuudesta. Isot mediatalot näkevät Ylen syövän niiden elintilaa etenkin verkossa.
Yleisradion tulevaisuus on nyt hallituksen käsissä. Arto Satosen (kok.) vetämä parlamentaarinen työryhmä linjaa Ylen kohtalon juhannukseen mennessä. Se otti aikalisän, sillä alun perin linjausten piti tulla toukokuun loppuun mennessä.
Vasemmistoliitosta työryhmään kuuluu Matti Semi.
Pääministeri Juha Sipilää (kesk.) ei pidetä Ylen ystävänä eikä myöskään liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä (kesk.), jonka asettama professori Anssi Vanjoen vetämä työryhmä esitti joulukuussa Ylen sisällön tuottamisen rajoittamista sekä valvonnan ja säätelyn lisäämistä.
Satosen työryhmän linjaukset ovat vielä levällään.
Esimakua tulevasta saatiin hallituksen tuotua yllättäen viime lokakuussa Yle-veron indeksijäädytyksen eduskuntaan. Tämä nostatti myrskyn, sillä Ylestä on totuttu tekemään päätökset parlamentaarisesti.
Yle mielletään markkinahäiriköksi
Yleä voi verrata Postiin. Molemmilla on yhteiskunnallisia velvoitteita, Postilla on jakeluvelvoite ja Ylellä laissa määritelty julkinen palvelutehtävä. Yle on kehittänyt monipuolisesti toimintaansa aivan kuten Postikin. Molempien toimintaa halutaan rajoittaa vedoten markkinoihin ja kilpailuun.
Isot mediatalot pitävät verorahoitteista Yleä markkinahäirikkönä.
Postia kohtaan paineet tulevat yksityisistä jakeluyrityksistä, jotka halajavat Postin markkinoita ja infraa käyttöönsä. Hallitus siirtää Postin kehitysyhtiöön, ja mahdollisesti se pilkotaan ja osa viedään pörssiin. Miten käy Ylen?
Satosen mukaan on tarpeen linjata, pitääkö Ylen olla kattava vai yhteiskunnallinen. Tämä ei lupaa hyvää Ylelle. On mahdollista, että hallitus karsii Vanjoen työryhmän esityksen mukaan tehtäviä ja tekee leikkauksia rahoitukseen. Kompromissi saattaa olla, että Ylen resursseja leikataan ja tehtäviin ei kosketa. On heitelty jopa 100 miljoonan leikkausta eli viidennestä.
Tutkimustieto tai kokemukset muista maista eivät tue, että yleisradiotoiminnan rajoittaminen elvyttäisi mediamarkkinoita. Päinvastoin on havaittu yleisradioyhtiöiden toimivan hyvinä kirittäjinä ja kehittäjinä.
Yksi suurimmista kipupisteistä mediataloille on verkon ansaintalogiikka, joka ei vastaa sisällön tuotannon ja käytön kustannuksia. Jotkin mediatalot tosin näyttävät vahvistavan myös verkkotulostaan.
Kansainväliset yhtiöt Google ja Facebook ovat syöneet printtimedian elintärkeitä mainosmarkkinoita. Myös levikkitulot ovat laskeneet lukijoiden siirryttyä verkkoon. Lehtien jakelu on 80-luvun tasolla.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita
Sisältöjen tuottajana ja välittäjänä Ylellä on merkittävä yhteiskunnallinen rooli, josta tulee pitää kiinni. Roolia tulisi vahvistaa indietuotannon kanavana. Ylen mahdollisuudet tarjota vaihtoehtoista sisältöä kaupalliselle me-dialle tulee turvata. Tätä ei tarvitse tehdä kaupallisen median kustannuksella. Sitäkin tarvitaan.
Digitaalisten sisältöjen arvonlisävero tulee laskea 10 prosenttiin Vanjoen ehdotusten mukaan. Suora tuki kaupalliselle medialle ei ole sen sijaan mahdollista. EU:n kilpailudirektiiveihin vedoten ajettiin puoluelehtien lehdistötuki jo vuosia sitten alas.
Mediatalot ovat ottaneet etenkin Yle Areenan hampaisiinsa. Tässä haukutaan väärää puuta. Maakuntalehtien verkkolehtien pahimmat kilpailijat ovat Iltasanomat ja Iltalehti. Näihin verrattuna Ylellä on kävijöitä vain murto-osa.
Satosen työryhmän tuloksena laiha sopukin on parempi kuin lihava riita mediamarkkinoilla. Edellinen hallitus satsasi rahaa median kehittämiseen – onnistumatta siinä. Ehdot olivat niin kovat, ettei siitä perinteinen media hyötynyt mitään. Mediamarkkinat eivät hyödy ajamalla Yleä marginaaliin.
uutiskirje 
