Työelämää tutkineen Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin mukaan uuden keskusjärjestön perustaminen voisi olla uusi alku, vaikka muutokseen tarvitaan paljon muutakin.
Ay-liike tarvitsee Melinin arvion mukaan nyt uutta visiota, sillä eheytymisen jälkeen 1960-luvulla valmistetut eväät on syöty. Nyt on valinnan paikka – romahdus vai elpyminen?
– Ay-liikkeen pussi on tyhjä. Se on muuttunut ei-liikkeeksi.
Melin viritteli keskustelua ja esitti arvioitaan jo tammikuun puolivälissä myös uuden keskusjärjestön rakentamista pohtineessa kokouksessa. Hänen analyysinsä sai joidenkin otsat ryppyyn, mutta moni myös nyökytteli hyväksyvästi.
Kädet ylös, housut kinttuun
Työnantajat ovat Melinin mukaan olleet vahvoilla viimeiset 30 vuotta. Hegemoninen ote on siirtynyt työantajapuolelle.
Talouspoliittisessa ajattelussa tapahtui 1980-luvulla käänne keynesläisyydestä uusliberalismiin, joka toi hänen mukaansa myös luokkasuhteen painopisteen siirtymisen työnantajapuolelle.
– Talouspolitiikan muutoksen myötä tapahtui selkeä keikahdus. Hegemonisen ajattelun siirtymisestä oli suorat vaikutukset yhteiskuntaluokkien asemiin.
– Se lähti liikkeelle Englannista Margaret Thatcherin ja Yhdysvalloista Ronald Reaganin politiikkana.
Työntekijäpuoli ei Melinin mukaan pystynyt tähän rynnistykseen vastaamaan.
– Sillä ei ollut mitään; kädet ylös, housut kinttuun niin kuin ruotsalainen sotilas lipussaan valkoinen risti valkoisella pohjalla.
– Ay-liike on liikaa kiinni menneisyydessä ja hidas liikkeissään.
Valtava menestystarina
Tutkijana Melin ei lähde neuvomaan, mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä. Hän tarjoaa faktoja päätösten pohjaksi. Sen verran hän kuitenkin linjaa, että nyt tarvitaan 2000-luvun ohjelma ja visio.
– Ay-liikkeen on tuotava itsensä uudelle vuosituhannelle. 1960-luvulla rakennettu ay-liike on ollut valtava menestystarina. Periaatteessa kaikki 1960 ja -70-luvuilla asetetut tavoitteet on saavutettu ja ay-liikkeen yhdistymisen aikoihin rakennettu ohjelma on toteutettu.
– Nyt ay-liikkeellä ei ole uusia hegemonisia avauksia yhteiskunnallisessa keskustelussa.
– Ay-liike on liikaa kiinni menneisyydessä ja on hidas liikkeissään.
Muutosten myllerryksessä
Ay-liikekään ei toimi umpiossa. Senkin toimintaan vaikuttavat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Melin luettelee kolme niin sanottua megatrendiä eli juuri nyt käynnissä olevaa suurta muutosprosessia.
Niitä ovat digitalisoituminen, finanssikapitalismin keskeisyys ja ympäristön muutos. Jokaisella niistä on vaikutuksensa työmarkkinoille ja edunvalvontaan.
Näistä digitalisaatio muuttaa työtä ja työmarkkinoita. Uutena uhkana on etenkin toimihenkilöammattien automatisointi. Monet perinteiset duunariammatit ovat jo hävinneet tai häviämässä. Samaan aikaan työvoima on koulutetumpaa kuin koskaan.
– Hyvä koulutuskaan ei välttämättä takaa koulutusta vastaavaa työtä. Ammatit ja koulutukset eivät kohtaa toisiaan sillä tavalla, kuin ne ovat aiemmin kohdanneet.
– Meillä on paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia tutkintoja, mutta niillä ei tahdo saada mitään ammattia tai työtä.
Iso kysymys Melinin mukaan on, mitä meillä tapahtuu keskiluokalle. Eikä kyse ole vain tekniikasta vaan myös poliittisista ratkaisuista.
Ammattien rajojen ja liittorajojen hämärtyminen sekä järjestäytymisen periaatteiden uudelleen punnita ovat nykypäivää monilla aloilla.
Uusi keskusjärjestö on Melinin mukaan tämän saman logiikkaketjun päässä.
Monimuotoinen prekariaatti
Viime aikoina on paljon keskusteltu prekariaatista. Sillä tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten joukkoa. Melin näkee prekariaatin ennen muuta sivistyneistön liikkeenä.
Siihen liittyy hänen mukaansa paljon erheellisiä uskomuksia ja kuvitelmia.
– Prekariaatti on iso ja moniaineksinen yhteiskunnallinen ryhmä. Prekariaattiin kuuluvilla ei kuitenkaan ole mitään sellaista yhteistä tekijää, joka tekisi siitä jonkun toimivan yhteiskunnallisen voiman.
– Prekariaatissa on erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Osa on omasta tahdostaan ja osa taas on pakotettu siihen.
Melin pitää ongelmallisena, että ay-liike ei ole pystynyt luomaan tähän ryhmään kunnollista yhteyttä.
– Siellä on hyvin paljon etenkin nuoria naisia, joiden kanssa ay-liikkeen on vaikea löytää samaa säveltä ja yhteistä kosketuspintaa. Jos jossain, niin tässä ay-liike on epäonnistunut hyvin merkittävästi.
Melinin arvio on, että työmarkkinat polarisoituvat edelleen ja huono-osaisuus kasvaa. Kärsimään joutuvat etenkin naiset, nuoret, ikääntyvät ja maahanmuuttajat.
Ahdistelu lisääntyy
Ay-liikkeen heikkous heijastuu Melinin mukaan myös työnantajien linnakkeisiin. Työnantajapuoli on myös yhdistänyt voimiaan. Ay-liikkeen ahdistelukin on lisääntynyt.
– Työnantajilla on ollut jokseenkin täydellinen aloite yhteiskunnallisessa keskustelussa jo pitkään.
Työnantajat haluavat heikentää ay-liikettä ja keventää järjestöllistä sääntelyä. Se näkyy muun muassa vaatimuksina lisätä paikallista sopimista tai vaikkapa pääluottamusmiesten aseman horjuttamisena.
Ay-liike on Melinin mukaan edelleen keskus- ja liittotasolla vahva, mutta heikko työpaikkatasolla. Samaan aikaan työmarkkinakysymykset ovat aikaisempaa enemmän paikallisia.
– Liitto-ja keskusjärjestötason resurssit on hyvin hoidettu ja osaamista on paljon, mutta työpaikkatasolla osaaminen on jokseenkin vähäistä.
Melin muistuttaa myös, että eri osapuolten keskinäinen luottamus on tärkeä elementti suomalaisessa mallissa. Jos luottamus romahtaa, menee sen mukana paljon muutakin.
Sisäisiä kuiluja
Melin kehottaa ay-liikettä tunnistamaan myös omat sisäiset kuilunsa eliitin ja rahvaan välillä. Onko kysymys vallasta ja asemista liian keskeinen?
– Ay-liike ei tunnusta, että se on normaali suomalainen organisaatio, jossa on oma eliittinsä ja rahvaansa.
– Ay-liikkeen johto on yksi tyypillinen suomalainen eliitti, keski-ikäinen, miehinen, suhteellisen hyvin koulutettu ja hyvin palkattu eikä se tiedä, mitä oma rahvas tekee.
Jos ay-liike mielii selvitä sydänten liikkeenä 2000-luvulla, sen pitää Melinin mielestä arvioida myös omia toimintatapojaan ja tehdä tiukka analyysi siitä, missä ollaan ja minne mennään.
– Tällainen arvio on pakko tehdä ja määrittää sisäisen demokratian sekä toiminnan rajat ja rakenteet.
– 2000-luvun visiota pitäisi lähteä rakentamaan ihan uusista rakennuspuista.
Harri MelinTampereen yliopiston sosiologian professori ja vuodesta 2010 vararehtori.Tutkinut suomalaisen yhteiskunnan muutosta. Tutkimukset ovat käsitelleet muun muassa luokkarakennetta ja työelämää.Väitöskirjassaan (1996)
Melin tarkasteli neuvosto-liittolaisia ja venäläisiä yritysjohtajia.Tällä hetkellä hän johtaa
projektia, jossa tutkitaan työhyvinvoinnin ja organi-saatioiden menestyksen välisiä suhteita.
uutiskirje 
