Pormestarimalli muutti politiikkaa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Tällaiset terveiset Aaltonen lähettää heti haastattelun alussa päättäjille Helsingissä, jossa pormestarimalli tulee valtuuston käsittelyyn 22. kesäkuuta. Helsingissä pormestarimallin on tarkoitus astua voimaan keväällä 2017.

– Tampereellahan valtaa piti vuosikymmenet niin sanottu aseveliakseli. Nyt päätöksenteko on avautunut ja laajentunut.

– Mukana on paljon enemmän tekijöitä kuin vain kokoomuksen ja SDP:n johtajat ja kaupunginjohtaja. Pormestarimalli on luonut mahdollisuuden tehdä politiikkaa toisella tavalla, Aaltonen sanoo.

Hän sanoo, että muutos näkyy myös vasemmistoliiton valtuustoryhmän sisällä siinä, miten poliittinen tilanne nyt hahmotetaan.

Tampere luopui kaupunginjohtajavetoisesta päätöksenteosta vuonna 2007. Ensimmäinen pormestarikausi oli kahden vuoden mittainen. Apulaispormestareiden paikat jaettiin niin sanottujen kolmosten eli kokoomuksen, SDP:n ja vasemmistoliiton kesken. Seuraavan kauden luottamusmiesjohtajat valittiin XL-ryhmän sisältä. Siihen kuuluivat kokoomus, vihreät, kristilliset, keskusta ja sitoutumattomat.

Nyt Tampereella eletään jo kolmatta pormestarikautta. Vuonna 2013 pormestarina aloitti Anna-Kaisa Ikonen (kok.). Apulaispormestarit ovat Mikko Aaltonen (vas.) vastuualueenaan terveyttä ja toimintakykyä edistävät sekä ikäihmisten palvelut, Leena Kostiainen (kok.), jolle kuuluu lasten- ja nuorten palvelut sekä yhdyskuntapalveluista vastaava Pekka Salmi (sd.). Vihreiden Anna-Kaisa Heinämäen vastuulla ovat osaamis- ja elinkeinopalvelut sekä sivistys- ja elämänlaatupalvelut.

Pormestarikoalitioon kuuluu valtuuston neljä suurinta ryhmää, joilla on 67-jäsenisessä valtuustossa yhteensä 50 valtuutettua.

Luottamushenkilöt mukaan varhain

Poliittisen kulttuurin muutoksista ehkä keskeisin on Aaltosen mukaan se, että nyt luottamushenkilöt otetaan päätösten valmisteluun mukaan paljon laajemmin ja paljon varhaisemmassa vaiheessa.

– Ja siihenhän apulaispormestarijärjestelmä tähtäsikin.

Hyvänä esimerkkinä Aaltonen mainitsee talousarvioprosessin, joka aikaisemmassa järjestelmässä eteni siten, että kaupunginjohtaja valmisteli oman esikuntansa avustuksella ja talouspuolen virkamiesten kanssa kaupunginjohtajan talousarvioesityksen.

– Esitys tuotiin käytännössä sellaisenaan, ilman mitään ennakkokeskusteluja kaupunginhallitukseen. Siinä vaiheessa esitykseen ei enää voitu tehdä isoja linjamuutoksia.

Yleensä aseveliakseli tuki kaupunginjohtajan esitystä. Tapana oli ostaa budjettisopuun mukaan muita ryhmiä pienillä, muutaman sadantuhannen euron lisärahoilla.

Nyt tilanne on toinen, kun koko valtuusto kokoontuu jo kesäkuun alussa talous- ja strategiaseminaariin.

– Siellä viranhaltijat kertovat taloustilanteestamme ja siellä on mahdollisuus keskustelulle. Siitä lautakunnat lähtevät tekemään työtään. Eli paljon isommalla porukalla ja paljon avoimemmin kortein käydään neuvotteluja.

Aaltonen muistuttaa, että budjetin valmisteluprosessin oheen on vielä rakennettu kansalaisille mahdollisuus sanoa mielipiteensä.

– Politiikka onkin muuttunut paljon moniäänisemmäksi ja keskustelevammaksi, Aaltonen hehkuttaa.

Sanelu ei onnistu

Tampereella on Aaltosen mukaan nyt takana pormestarimallin oppivuodet, jolloin virkamiehet – ja ehkä osa apulaispormestareistakaan – eivät vielä hahmottaneet kunnolla, mikä heidän roolinsa oli.

– Toimimisen tapaa etsittiin ensimmäinen kaksi vuotta. Ja oikeastaan seuraavallakin nelivuotiskaudella. Ja nyt se on taas erilainen kuin edeltäjänsä.

– Toimintatapa elää ihmisten mukaan, ja iso vaikuttaja on tietysti pormestari, Aaltonen sanoo.

Hän on omalla vastuualueellaan ottanut lähtökohdaksi asioista keskustelemisen lautakunnassa jo ennen esityslistan lähettämistä.

– Miksi menisin lautakuntaan sellaisen esityksen kanssa, josta tiedän, ettei se mene läpi?

Aaltonen muistuttaa, että vanhassa kaupunginjohtajakulttuurissa asioita ratkaistiin niin, että viranhaltijat tiettyjen puolueiden tuella veivät aika rujojakin esityksiä lautakuntaan ja saivat ne siellä läpi, kuten oli etukäteen sovittu.

– Nyt täytyy hakea laajempi konsensus. Se tarkoittaa, että entistä useampi luottamushenkilö pääsee ääneen.

– Sitä paitsi keskisuurta ryhmää edustavana apulaispormestarina en voi lähteä sanelemaan. Mukaan täytyy saada vähintäänkin demarit ja vihreät, usein kokoomuskin. Mieluiten kaikki, sillä yksimielisellä päätöksellä on mukavampi edetä, Aaltonen sanoo.

Aaltonen muistuttaa, että luottamushenkilönä läpi ajettujen päätösten pitää kestää kansalaisten tarkastelu, jos haluaa tulla uudelleenvalituksi.

– Mutta muutenkin pidän tärkeänä, että tehdään sellaisia päätöksiä, jotka pystytään perustelemaan kaupunkilaisille.

Vasemmiston ominta aluetta

Vasemmistoliitto sai apulaispormestareiden jaossa viime kuntavaalien jälkeen hoitaakseen sen luottamusviran, jonka vastuulla on terveyttä ja toimintakykyä edistävät palvelut sekä ikäihmisten palvelut. Aaltoselle nämä vastuualueet olivat mieluisat.

– Ne olivat minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoisimmat, koska minulla oli terveydenhuollon taustaa hallinnon puolelta aikaisemmasta tehtävästäni. Vasemmistoliitonkin näkökulmasta tämä alue oli hyvä, juuri näihin asioihin haluamme vaikuttaa.

Aaltonen kertoo, että valtuustoryhmässä jopa hiukan ihmeteltiin, miksi koalitio tarjosi pienimmällä puolueelleen vastuualuetta, joka kattaa ainakin puolet kaupungin budjetista. Mutta epäilyt ovat sittemmin karisseet.

– Ihan hyvin olemme muistakin puolueista saaneet tukea tehtävän hoitamiselle, Aaltonen sanoo.

Välillä onnistuu, välillä ei

Aaltosen apulaispormestarikauteen, runsaaseen kolmeen vuoteen, mahtuu monia onnistumisia, kuten aktiivipassin toteutuminen, sosiaalinen luototus ja asumismenojen katon korottaminen toimeentulotuessa. Aaltonen toivoo, että hän saisi korotettua asumiskulujen kattoa vielä toistamiseen ensi syksynä.

Aktiivipassin saa pitkään toimeentulotukea saanut henkilö kahdesti vuodessa. Passilla, josta kaupunki maksaa 45 euroa ja käyttäjä viisi euroa, henkilö voi käydä esimerkiksi uimahallissa ja kaupungin museoissa tai kulkea joukkoliikenteessä Tampereen seudulla.

– Sosiaalisen luototuksen läpi vieminen oli vaikea tehtävä. Virkamiehet vastustivat sitä, koska luotonanto ei kuulu kaupungin toimialaan, Aaltonen kertoo ja jatkaa että kyse kuitenkin hyvästä työvälineestä.

Parin vuoden ajan sosiaalista luottoa voidaan myöntää vaikkapa luottotiedottomalle henkilölle, jotta hän pystyy vuokraamaan asunnon ja maksamaan siihen vaadittavan vuokravakuuden.

Tyytyväinen Aaltonen on myös siihen, että hänen kaudellaan on tehostettua palveluasumista alettu tuottaa myös kaupungin omana tuotantona eikä ainoastaan ostamalla yrityksiltä ja järjestöiltä.

Päihteiden käyttäjien päiväkeskus Huoltsu muuttaa elokuussa vanhalle parkkipaikalle Viinikkaan, jonne tuodaan Vehmaisten koululta siirtokelpoinen rakennus. Tässä asiassa Aaltonen ei saanut ajettua läpi omaa tahtoaan. Hän olisi toivonut, että päiväkeskukselle olisi saatu tila kaupungin keskustasta.

Viimeaikaisista päätösasioista myöskään Tammelakeskus ei päättynyt aivan siten kuin apulaispormestari olisi halunnut. Aaltonen olisi halunnut, että toiminta jatkuu vanhalla mallilla, mutta toimintaa tulee hoitamaan Lähitori, mikä merkitsee henkilöstön vaihtumista suurelta osin.

Kahden tason hallintoa vältettävä

Aaltonen palaa vielä miettimään Helsingissä lähestyvää päätöksentekoa. Hän suosittelee pormestarimallia.

– Helsingissä puolueiden välillä on ymmärtääkseni aika iso vastakkainasettelu. Mallin muuttaminen voi olla väline poliittisen kulttuurin muuttamiseen. Mutta malli ei tee mitään ihmisten puolesta. Se vain antaa mahdollisuuden tehdä toisin, Aaltonen sanoo.

Yksi varoituksen sanakin hänellä on helsinkiläisille.

– On varottava synnyttämästä kahden tason hallintoa eli virkamieshallintoa ja poliittista pormestarihallintoa. Johtosäännöllä pitää vahvistaa, että pormestari johtaa myös ainakin virkamieskunnan huippua. Tampereella tämä on selkeä: konsernijohdon esimies on pormestari.