Lähi- ja perushoitajien kokema työkuorma on selvityksen mukaan kasvanut oleellisesti neljässä vuodessa. Työnsä raskaaksi kokevien määrä on noussut yli viidenneksen. Työntekijöillä on kyselyn mukaan vahva halu tehdä työnsä laadukkaasti asiakkaan parhaaksi, mutta tällä hetkellä siihen ei anneta mahdollisuutta.
Työkuorman kasvamiseen on selvityksen mukaan useita syitä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa hoidettavat ovat entistä useammin monisairaita ja raskashoitoisia. Opetustoimessa koulunkäynninohjaajia on vähennetty ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja suurennetaan. Taloudellinen taantuma ohjaa säästämään henkilöstökuluissa.
SuPer julkisti selvityksen hoitajien työkuormasta liittokokouksessaan.
Huoli hoidon laadusta on kasvanut
Kyselyn mukaan hoidettaville ei ole riittävästi aikaa eikä heidän yksilöllisiä tarpeitaan pystytä huomioimaan. Vastaajista 70 prosenttia joutuu tekemään vähintään viikoittain asioita, jotka ovat ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa. Huoli hoidon laadusta on kasvanut noin viidenneksen vuodesta 2012.
Vastaajista 70 prosenttia on harkinnut alanvaihtoa. Yli puolet vastaajista ei ole varma, pystyykö työskentelemään kahden vuoden kuluttua terveytensä puolesta nykyisessä ammatissaan. Nousua vuodesta 2012 on noin 20 prosenttia. Noin 70 prosenttia lähi- ja perushoitajista kokee työnsä raskaaksi. Määrä on noussut yli viidenneksellä vuodesta 2012. Suurin syy on riittämätön henkilöstömäärä. Työnantaja pyrkii selviytymään nykyisellä henkilöstömäärällä työmäärästä, joka on kasvanut huomattavasti.
Työväkivalta on lisääntynyt viime vuosina
Lähi- ja perushoitajista 72 prosenttia on havainnut työpaikallaan väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen vuoden aikana. Pääsääntöisesti (94 prosenttia) se on tullut asiakkaan taholta. Omakohtaisia kokemuksia väkivallasta tai sen uhasta on viimeksi kuluneen vuoden sisällä ollut yli 60 prosentilla vastaajista, eniten vammaishuollossa.
Väkivallan yleisyydestä huolimatta siihen ei ole suhtauduttu työturvallisuuslain edellyttämällä vakavuudella. Myös työpaikalla järjestetty jälkihoito väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuneille on epäselvä lähes puolelle vastaajista. Liki kolmannes kertoo, ettei jälkihoitoa ole järjestetty. Valitettavan monen lähi- ja perushoitajan työpaikalla väkivaltatilanteista tehdyt ilmoitukset eivät johda toimenpiteisiin.
Mikä hoidon taso on mahdollinen?
– Säästöpaineiden keskellä toivoisi valtiovallalta ja työnantajilta julkituloa todellisesta tilanteesta, jossa hoitotyön laatua halutaan laskea, SuPerin asiantuntija Sari Erkkilä sanoo.
Hänen mielestään olisi rehellistä todeta, että nykyisillä resursseilla ei ole mahdollista antaa yhtä laadukasta hoitoa kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt koulutetut hoitajat pyrkivät oman terveytensä kustannuksella samaan laatuun kuin aiemminkin ja sitä heiltä odottavat myös hoidettavat, vanhemmat, omaiset, työnantajat, valtiovalta sekä hoitajat itse.
Kysely toteutettiin tammi-helmikuussa 2016 ja siihen vastasi 1 735 SuPerin jäsentä, jotka työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla.
SuPerissa on kaikkiaan lähes 90 000 jäsentä, jotka työskentelevät julkisella ja yksityisellä sektorilla.
lehti 