Suomalaisen tulopolitiikan historiassa 1990-luvun puoliväli oli merkittävää aikaa, osoittaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Pekka Sauramon tutkimus Tulopolitiikka, funktionaalinen tulonjako ja palkkamaltti Suomessa vuosina 1962-2014.
Palkkaratkaisut maltillistuivat, koska suomalainen ay-liike mukautui eurooppalaiseen alhaisen inflaation ympäristöön. Muutoksen keskeisenä taustatekijänä oli Euroopan syvenevä rahataloudellinen integraatio, johon Suomikin meni mukaan. Sauramon mukaan myös suomalainen ay-liike mukautui prosessiin ja siihen liittyneeseen alhaisen inflaation tavoitteeseen.
Mukautumisen seurauksena funktionaalista tulonjakoa kuvastava palkkojen osuus vakiintui ajanjaksolla 1995–2007 tasolle, joka oli selvästi aiempaa matalampi.
Sauramo kirjoittaa, että jos ay-liikkeen käyttäytyminen olisi perustunut perinteiseen suomalaiseen tulonjakosykliin, devalvaatiosykliin, olisi voinut odottaa, että työvoimakustannusten nousu olisi 1990-luvun alkupuolella tapahtuneen markan devalvoitumisen takia voimistunut 1990-luvun puolivälissä toteutunutta selvästi enemmän. Ay-liike kuitenkin irtaantui 1990-luvun puolivälissä perinteisen devalvaatiosyklin mukaisesta käyttäytymisestä.
Keskeisenä välineenä toimivat keskitetyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut. Ajanjakson ensimmäistä tulopoliittista ratkaisua oli voimakkaasti ajamassa vuoden 1995 alkupuolella toimintansa aloittanut Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus. Lipponen halusi Suomen olevan osa tiivistyvää eurooppalaista poliittista ja taloudellista integraatiota, ja niin halusi myös suomalainen ay-liike.
Sauramon mukaan hänen tulkintansa saattaa kuulostaa oudolta suhteutettuna suomalaiseen kilpailukykykeskusteluun. Sen pääjuonteena ollut hintakilpailukyvyn heikkouden ja heikentymisen korostaminen.
1990-luvun alun lamavuosina tapahtunut palkkojen osuuden lasku vakiintui aiempaa selvähkösti alemmalle tasolle vuoteen 2008 asti.
uutiskirje 