Ammattiliitto Pron tutkimuksen mukaan prolainen viettää vuodessa keskimäärin 5,2 viikkoa erilaisilla vapailla ja lomilla. Asiantuntija- ja esimiesjoukon vuotuinen työaikapanos on noin 1 650 tuntia, kun huomioidaan sairastelut, työttömyydet, lomautukset sekä perhe- ja vuorotteluvapaat.
Lomarauha toteutuu puutteellisesti, koska tutkimuksen mukaan viikko lomasta saattaa kulua työasioita hoitaessa.
Tehtäväasema ja toimiala vaikuttavat voimakkaasti työaikapanoksen suuruuteen.
– Kiinteistöalan esimiehillä työaikapanos on yli 1 900 tuntia vuodessa, kun taas enemmän osa-aikaisuuksia sisältävissä assistenttitehtävissä sekä palkka-, henkilöstö- ja taloushallintoaloilla vuotuinen työtuntipanos on 1 300–1 500 tuntia, kertoo tutkija Petri Palmu Prosta.
Lomapäivien määrä selittyy työajan, työvuosien ja työsuhteen keston mukaan, mutta vain noin 70 prosenttia kaikista ansaituista vapaa- ja lomapäivistä oli täysin työasioilta rauhoitettuja.
– Lomarauhaindeksiä soveltaen hyviä lomaviikkoja on ainakin yksi ansaittuja lomaviikkoja vähemmän eli noin 20 prosenttia. Luultavasti kesälomilla häiriöiden määrä on asteeltaan hieman pienempää kuin muina vapaa-aikoina, Palmu toteaa.
Pienissä yrityksissä vähemmän rauhaa
Toiset lomailevat rauhassa 85 prosenttia lomastaan, kun taas osalla töissä kuluu melkein puolet loma- ja vapaapäivistä. Pienissä yrityksissä lomarauha toteutuu suuria huonommin. Pk-yrityksessä yksittäinen työntekijä on suhteellisesti kriittisempi organisaation toiminnan kannalta kuin suuressa yrityksessä, jossa lomailijalle löytyy luultavammin sijainen ja hänen töitään on helpompi jakaa työyhteisössä.
Pisintä työaikaa tekevillä kiinteistöalan esimiehillä on vuodessa vain hitusen yli kolme hyvää, työasioilta rauhoitettua lomaviikkoa.
– Vaikka täysin tarkkoja mittauslukuja ei voida antaa, niin lomien rikkoontuminen on suhteellisen vakava ongelma suomalaisessa työelämässä, painottaa Palmu.
Vapaa-ajasta tullut luksusta
Ammattiliitossa työelämässä mukana olevien vapaa-ajan suojelemista pidetään tärkeänä. Laaja työnkuva ja pelko työttömyydestä lisäävät työasioiden tunkeutumista vapaa- ja lomapäiville. Heikkolaatuinen vapaa-aika stressaa ja estää palautumisprosessia. Tällöin työntekijä on työssään alttiimpi erilaisille häiriöille ja työssä sählääminen lisääntyy.
– Työaika ei ole menettänyt merkitystään, vaan sen hallinta on luultavasti yhä tärkeämpi osa työpaikan johtamista ja työntekijän omaa ymmärrystä siitä, miten työtä tulisi tehdä kestävällä ja tuottavalla tavalla, Palmu sanoo.
– Työllisen työpäivän venymiseen erinomainen lääke on siirtää työtunteja, joista osa on vieläpä palkattomia, työttömille, kannustaa vuorotteluvapaisiin ja käyttää kesäsijaisia. Näin työllisen hyvinvointi kasvaa voimakkaasti vapaa-ajan määrän ja laadun lisääntymisellä ja työttömän elämäntilanne tietenkin parantuu.
Palmun mukaan monille johtajille tekisi hyvää esimerkiksi korvata osa kalliista MBA-tutkinnosta pienihintaisella puutarhakurssilla. Kasvimaalla tarvitaan biologista herkkyyttä tunnistaa organismien keskeiset syklit ja vuorovaikutussuhteet. Sama pätee myös sosiaalisiin suhteisiin ihmisten työelämässä.
uutiskirje 
