Talouskasvu ei sada enää yhteiseen laariin kuten kasvuvetoisen hyvinvointivaltion kulta-aikana. Onko talouskasvu välttämätöntä vai haitallista, kysyy yhä useampi.
Kasvukriitikoiden mukaan olemme siirtyneet pysyvästi hidastuneen kasvun aikaan. Kasvun luonnontaloudelliset rajat ovat tulleet vastaan. Halpaa energiaa ei enää ole, ja nyt pitäisi keskittyä jäljellä olevien resurssien oikeudenmukaiseen jakoon. Näin väittää esimerkiksi huhtikuussa julkaistu Talous kasvun jälkeen -kirja.
Talouskasvua mitataan bruttokansantuotteella. Simon Kuznets kehitti bkt-mittarin ennen toista maailmansotaa. Kuznets varoitti bkt:n rajallisuudesta, eikä sillä voi mitata hyvinvointia. Silti elintasosta ja bkt:sta tuli kehityksen symboli. Talouskasvun tavoittelu hampaat irvessä ohjaa yhä useampien valtioi-den talouspolitiikkaa, vaikka kasvun aikaansaamisesta on tullut länsimaissa vaikeaa.
Talouskasvun tavoittelua on perusteltu sillä, että se on välttämätöntä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Näin ei välttämättä kasvukriitikoiden mukaan ole ainakaan vauraissa länsimaissa.
Jos elintasoa halutaan yhä kasvattaa, kasvu on toki välttämätöntä. Hyvinvointivaltionkin on väitetty olevan kasvusta riippuvainen. Oikeisto perustelee leikkauspolitiikkaa sillä, että kasvua ei saada ilman leikkauksia aikaan. Kasvua pidetään välttämättömänä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
Hyvinvointivaltio onkin luotu talouskasvun kulta-aikana. Nykyisellään sen rahoittaminen edellyttää palkkatyöhön perustuvaa työn- ja tulonjakoa. Hyvinvointivaltion päivittäminen kasvun jälkeiseen aikaan vaatisi isoja muutoksia.
Maria Joutsenvirta, Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila & Kristoffer Wilén: Talous kasvun jälkeen, Gaudeamus, 2016.
uutiskirje 
