Vuonna 1987 Suomessa syntyi noin 60 000 lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Nuorisotutkimusverkosto seurasivat heitä ja heidän vanhempiaan 25-vuotiaiksi asti. Eri rekisteritietoja yhdistelemällä Suomessa saatiin ensi kerran tietoa koko ikäluokan koulutuksesta, työelämään siirtymisestä ja lapsuudenaikaisten olosuhteiden vaikutuksista.
Tutkimus Suomi nuorten kasvuympäristönä julkistettiin tiistaina.
Laman lapsista valtaosa voi hyvin
Vuonna 1987 syntyneet täyttävät tänä vuonna 29. Heidän lapsuuttaan leimasi 1990-luvun lama, mutta tulosten mukaan suurin osa ikäluokan nuorista aikuisista voi hyvin ja heidän siirtymänsä aikuisuuteen sujuu ilman suuria ongelmia koulutuksen, terveyden, toimeentulon tai työllisyyden näkökulmasta tarkasteltuna.
Ongelmat ovat kuitenkin kasaantuneet. Sukupolvelta toiselle periytyvät ongelmat ja huono-osaisuus ovat tämän päivän Suomessa laaja ja monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma.
Psykiatrisia ongelmia ja koulupudokkaita
Melkein joka kolmas vuonna 1987 syntyneistä oli 25 vuoden ikään mennessä saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa.
Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttui noin 14 prosentilta tästä ikäluokasta. Vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevista 53 prosentilla oli ollut mielenterveysongelmia.
Toimeentulotukeen oli joutunut jossakin vaiheessa turvautumaan noin 30 prosenttia 1987 syntyneistä.
Tutkijoiden johtopäätös on, että hyvinvoinnin eriytyessä hyvinvoinnin ongelmat, kuten kouluttamattomuus, mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat kasautuvat, erityisesti ilman peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa jääneille nuorille. Vanhempien koulutuksella on merkittävä yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin. Erityisen eriarvoisessa asemassa ovat nuoret, joiden lapsuutta on leimannut vanhempien vakavat ongelmat ja lastensuojelun tarve. Lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti heidän vanhempiensa koulutuksen ja taloudellisen tilanteen mukaan.
Leikkausmentaliteetti jäi päälle
Tutkijat korostavat, ettei eriarvoisuutta vähennetä pelkästään sosiaali- ja terveyspoliittisin toimenpitein, vaan sillä siihen vaikutetaan laaja-alaisella yhteiskuntapolitiikalla, kuten työ-, elinkeino-, koulutus-, vero-, asunto- ja aluepoliittisilla ratkaisuilla.
Selvitysten perusteella 1990-luvun laman aikainen leikkauksiin ja supistuksiin johtanut säästömentaliteetti on ohjannut kuntien peruspalveluiden kehittämistä läpi 2000-luvun kasvuvuosista tähän päivään asti. Lama-ajan säästöjen kouriin joutuivat esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon palvelut. Tämä näkyy vuonna 1987 syntyneiden arjessa. Lapsiperheiden koteihin tuodut palvelut ovat suurelta osin hävinneet, vaikka ne ovat sekä taloudellisesti että inhimillisesti mitattuna tehokkaimpia tapoja auttaa perheitä ja ehkäistä vanhempien uupumusta.
Aiheesta enemmän Kansan Uutisten painetussa lehdessä tällä viikolla.
uutiskirje 
