Voiko internetissä julkaistuun tietoon luottaa?

Näiden asioiden parissa on viime vuodet askaroinut Tampereen yliopiston tiedonhaun professori Eero Sormunen. Hän on tällä hetkellä tutkimusvapaalla Suomen kulttuurirahaston ja Tampereen yliopiston rahoituksen turvin.

Aiheen perusteellista pohdintaa löytyy Sormusen yhdessä Eero Ropon ja Jannica Heinströmin kanssa toimittamasta Identiteetistä informaatiolukutaitoon -kirjasta, jonka Tampereen yliopisto valitsi toukokuun lopulla viime vuoden parhaaksi julkaisukseen.

Sormunen kutsuu tietoa selvyyden vuoksi informaatioksi, joka on jakeluun pistettyä tietoa tai ”tietoa”.

– Esimerkiksi lehtiuutiset ovat informaatiota, jonka perustana on toimittajan tieto eli perusteltu uskomus siitä, mitä on tapahtunut.

Kapakan pöydästä maailmalle

Sormunen toteaa, että internetissä julkaistaan suurelta osin samanlaista informaatiota kuin perinteisilläkin foorumeilla.

– Informaation jakeleminen on vain helpompaa ja moni aiemmin pienessä piirissä jaettu informaatio leviää teksteinä ja kuvina sosiaalisessa mediassa.

– Ennen kapakan pöydässä jaetut uskomukset leviävät nyt maailmanlaajuisesti. Vastaanottajalle jää paljon vastuuta siitä, ettei ”tietoa” pidetä totena tai jaella eteenpäin. Tilanne mutkistuu, kun ”tieto” leviää moniin kanaviin ja alkulähde hämärtyy.

– Kaikkeen informaatioon liittyy luotettavuusongelmia, olipa kyse tutkimusraportista, oppikirjasta tai lehtijutusta.

– Vielä enemmän luotettavuusongelmia liittyy nettijulkaisuihin ja nettifoorumien viesteihin. Tiedon vanheneminen on yksi luonnollinen luotettavuusongelma.

Lukutaidon uudet ulottuvuudet

Puhutaan ”median lukutaidosta”. Mitä se tarkoittaa kansan kielelle käännettynä?

– Tutkijat puhuvat sekä media- että informaatiolukutaidosta. Peruskoulutuksen uudessa opetussuunnitelmassa, jota aletaan soveltaa tänä vuonna, puhutaan monilukutaidosta.

– Internet-aikakaudella lukutaito on laajentunut kattamaan myös tiedonhakemisen, lähteiden kriittisen arvioinnin sekä kriittisen ja vastuullisen käytön.

– Monilukutaitojen ottaminen uutena asiana valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan kertoo, että asia on nyt korkealla koulutuspoliittisessa tavoitteenasettelussa.

Totuutta hämärretään

Ennen sanottiin, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vaikka kuviakin pystyttiin manipuloimaan – ja myös manipulointiin. Nyt verkossa on miltei ääretön määrä sellaisia kuvia ja videoita tekstien lisäksi, joiden totuudellisuusarvo on kyseenalainen. Miten tähän haasteeseen vastataan, kun totuus hämärtyy ja sitä hämärretään?

– On pelättävissä, että tietoinen vääristeltyjen tekstien ja kuvien jakelu lisääntyy. Tällaiset ilmiöt saavat lisää kasvupohjaa, jos yleissivistävässä koulutuksessa ei pystytä varmistamaan lasten ja nuorten media- ja informaatiolukutaitojen kehittymistä.

– Valitettavasti useat tutkimukset osoittavat, että koulu ei ole vielä saanut näiden taitojen opetusta hallintaan.

– Uusien lukutaitojen oppimistulokset jäävät vaatimattomiksi, sillä harvat opettajat osaavat ohjata oppilaiden itsenäistä työskentelyä tiedon hakemisessa, lähteiden arvioinnissa ja argumentoivassa kirjoittamisessa.

– Harva oppilas oppii monilukutaitoja, jos esimerkiksi esseen teon eri vaiheita ei tueta harjoitteilla, arvioinnilla ja palautteella.

Opettajatkin koulunpenkille

Pysyykö koulu mukana kovassa kehitysvauhdissa?

– Suomen kouluissa on maailman parhaat opettajat, mutta informaatio- ja mediaympäristön muutos vaatii opettajat uudestaan ”koulunpenkille”, jotta uudet ammatilliset käytännöt vahvistuvat.

– Julkisuudessa on paljon puhuttu opettajien tietoteknisistä taidoista. Vaikka puutteita on, se ei ole suurin ongelma. Lopulta tietokoneet ovat ”vain” välineen asemassa.

– Ongelmana on enemmän, miten tietotekniikka saadaan tukemaan oppimista. Toistaiseksi on saatu vähän näyttöä oppimisen tehostumisesta tietokoneita enemmän käyttäen.

– Toinen tärkeä asia on, että oppilaat oppivat hyödyntämään tietotekniikkaa työelämän ja oman elämänsä tarpeisiin.

– Informaatio on oppimisessa raaka-ainetta, jota työstämällä syntyy tietoa. Tietokoneet ovat tässä väline ja internet resurssi, jota voidaan hyödyntää.

– Perinteinen koulu on perustunut opettajan jakamaan tietoon ja oppikirjoiksi koottuun ”luotettavan” informaation omaksumiseen opettajan johdolla. Kun koulun käytännöt rakentuvat näin suojatun ympäristön varaan, ei ole ihme, että harva opettaja osaa ohjata oppilaita internetin ”tieto”-hetteikössä.

– Koulu kehittyy, kun panostetaan opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen sekä tuetaan ammatillista kehittämistyötä. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset syövät mahdollisuuksia edetä tässä asiassa.

Osa putoaa kärryiltä

Kaikki oppilaat eivät todennäköisesti pysy mukana kehityksen kovassa vauhdissa. Miten pystytään toimimaan niin, ettei eriarvoistuminen ja jopa syrjäytyminen lisäänny?

– Peruslahjakkaat lapset, jotka saavat kotoa tukea opintielle, pärjäävät aina.

– Suuremmassa vaarassa ovat eri syistä heikoista lähtökohdista ponnistavat koululaiset. Kuilu työelämässä odotettujen valmiuksien ja koulussa opitun välillä kasvaa, jos oppilaiden ohjaus itsenäisessä tiedonhankinnassa ja työskentelyssä on heikkoa.

– Nykytilanteessa korostuu oppilaan itsenäisten oppimisvalmiuksien ja identiteetin kehitys.