Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson arvioi eduskuntaryhmänsä kesäkokouksessa, että kilpailukykysopimukseen sisältyvä työajan pidentäminen ei saa kiitosta juuri keltään.
Ryhmä pitää kokousta Jyväskylässä tiistain ja keskiviikon.
– En ole tavannut yhtä ainoaa yritysjohtajaa tai työnantajaa, jonka mielestä suurella vaivalla synnytetty kuuden minuutin työajanpidennys olisi heidän yrityksensä kilpailukyvyn kannalta oleellinen, hän sanoi.
– Sen sijaan olen kuullut, että työpaikalla vietettyä minuuttimäärää tärkeämpää on työntekijän työpanos ja jaksaminen. Olen kuullut, että Suomi ei voi kilpailla kansainvälisesti polkemalla palkkoja, vaan tuotteiden laadulla ja toimitusvarmuudella. Olen kuullut, että investointien saamiseksi Suomeen tarvitaan panostuksia tuotekehitykseen ja tutkimukseen.
Hän totesi, että nykyisellä tiellä ei voi jatkaa ja muutosta tapaan, jolla työelämästä keskustellaan.
– Työelämäpolitiikan suunta pitää muuttaa inhimilliseksi, oikeudenmukaiseksi ja työelämän muutokset huomioivaksi.
Tolkun haaste oikeistolle
Vasemmistoliitto avasi samalla työelämäkampanjan tälle syksylle otsikolla Tolkkua työelämään.
– Haastamme suomalaisen oikeiston työelämää heikentävän politiikan, Andersson sanoi.
– Työttömyyden lisäksi Suomessa pitää puhua työssäkäyvien köyhyydestä, työelämän tasa-arvo-ongelmista, pienyrittäjien asemasta sekä työpahoinvoinnista.
Hän lupasi eduskunnassa aloitteita muun muassa minimipalkkalain aikaansaamiseksi, naisten työllisyyden edistämiseksi, itsensätyöllistäjien ja pienyrittäjien aseman parantamiseksi sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi.
– Suomen ongelma ei ole, ettei olisi kannustavaa tehdä töitä. Ongelma on, että naisten vastentahtoisesti tekemä osa-aikatyö on Suomessa yleisempää kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Vapaaehtoista osa-aikatyötä tehdään sen sijaan paljon vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, johtuen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksista.
Ongelmaksi hän mainitsi kankean sosiaaliturvan, kun päätökset sovitellusta päivärahasta tulevat pitkällä viiveellä ja epävarmuus TE-keskuksen tulkinnoista sivu- tai päätoimisesta yrittäjyydestä estävät tekemästä keikkatöitä.
Sen sijaan hänestä Suomen ongelma ei ole työttömien haluttomuus ottaa vastaan töitä.
– Ongelma on yli 366 000 työtöntä työnhakijaa, yli 77 000 palkattomissa työvoimapalveluissa olevaa, yli 126 000 pitkäaikaistyötöntä ja vain 75 000 avointa työpaikkaa. Työttömyysongelmaa ei ratkaista tiukentamalla työttömyysturvan ehtoja ja kurjistamalla työttömien tilannetta.
Kiristyslinja jatkuu ja jatkuu
Andersson totesi, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on vienyt Suomea pahasti harhaan työelämäpolitiikassa.
– Kesä on myös osoittanut, että ei ole olemassa tiettyä päätepistettä, viimeistä työntekijöiden tekemää myönnytystä tai viimeistä kipeää päätöstä, jonka jälkeen hallituksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton työelämälinja muuttuisi. Kiristyslinjaa jatketaan ideologisista syistä, ilman loppua.
Hän kyseli myös sopimuksella luvattujen 35 000 uuden työpaikan perään.
– Palkkojen alentaminen leikkaa kuitenkin ostovoimaa ja vaikuttaa siksi negatiivisesti koko talouteen. Työajan pidentäminen vähentää työvoiman tarvetta ja lisää siksi työttömyyttä, Andersson sanoi.
– Puheissa matalapalkkatyön lisäämisestä ei ole kyse mistään muusta kuin ideologiasta ja pyrkimyksestä siirtää vastuu palkanmaksusta työnantajilta valtiolle.
Lisää rahaa palkkatukeen
Andersson mainitsi vasemmistoliiton tavoitteista muun muassa esityksen työttömien uudelleenkouluttautumisen tukemisesta ja määrärahojen lisäämisestä palkkatukeen.
– Vaikka pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on suurempi nyt kuin 1990-luvun laman ollessa pahimmillaan, on palkkatuen ja starttirahan avuin työllistettyjen määrä pienempi kuin koskaan vuoden 1987 jälkeen. Viime vuoden lopusta Suomessa on ensimmäistä kertaa koskaan enemmän ihmisiä palkattomissa kuin palkallisissa työllistämistoimissa.
Andersson totesi vasemmistoliiton lisäksi kannattavan Lex Taipaleeksi kutsuttua esitystä, joka helpottaisi yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien eläkkeelle siirtymisen.
Työelämän rakenteista Andersson totesi, että Suomen ongelma ei myöskään ole matalapalkkatyön puute.
– Ei ole olemassa mitään tieteellistä yhteyttä suurten palkkaerojen ja korkean työllisyysasteen välillä, hän sanoi ja vaati kotimaisen kysynnän vahvistamista, pienituloisten ostovoiman parantamisen sekä julkisten investointien kautta, jotta työllisyystilanne paranisi.
uutiskirje 
