20 kiloa myöhemmin

Riihimäkeläinen Matti Liimatainen lopetti joitakin vuosia sitten kilpailemisen voimanostossa ja muutenkin kyllästyi käymään kuntosalilla, mutta jatkoi syömistä vanhaan malliin. Paino ei varsinaisesti noussut sen korkeammalle aktiiviurheilun vuosista, mutta se asettui väärään paikkaan eli vyötärölle.

Liimatainen painoi 110 kiloa.

– Olin liian lihava. Se oli todella surkeaa vaihetta, hän kuvailee.

– Havahduin siihen, että on pakko tehdä jotain, jotta jaksan käydä töissä.

Liikapaino vaikutti mielialaankin.

– Se vaikutti todella paljon. En ollut tottunut näkemään itseäni pyöreässä kunnossa, ja siitä vitsailtiin. Jouduin jatkuvasti hankkimaan isommat housut. Oli ikävä tunne, kun edelliset eivät enää menneet kiinni.

Viheliäinen pulla

Liimatainen muutti ruokailutottumuksiaan vähitellen. Ensimmäisenä hän jätti pois pullan.

– Olin vuosikymmenet tottunut siihen, että töissä juotiin pullakahvit. Niistä luopuminen tuntuikin mukamas vaikealta. Juuri muuta vaikeaa ei sitten ollutkaan.

Sitten hän puolitti sokerin määrän kahvista, kunnes jätti sokerin kokonaan pois.

– Pienensin ruoka-annoksia, söin enemmän kasviksia ja salaatteja. Jätin limpsat ja suklaat pois, hän luettelee.

Raskaat iltasyömiset jäivät. Ei enää voileipiä tai makkaroita.

Hän korostaa, ettei ole tehnyt ehdottomia päätöksiä minkään suhteen, edes pullan tai suklaan. Mutta kun ennen saattoi mennä telkkaria katsoessa kokonainen suklaalevy, nyt Liimatainen salli itselleen rivin.

– Muutin tottumuksiani yksi kerrallaan. Ei ihmisluonto ole sellainen, että kaikki kannattaa muuttaa kerralla ja ehdottomasti. Kun ei ole ehdoton, vähentäminen on helpompi hyväksyä.

– Ihmiselle tulee helposti epäonnistumisen tunne, jos ei pysty toteuttamaan tiukkaa dieettiä. Se ei motivoi. Lisäksi kovilla dieeteillä painon saa alas, mutta se tulee helposti saman tien takaisin ylös, kun lopettaa.

Koirat motivoivat

Parasta hoikemmassa olemuksessa on keveys.

– Liikkuminen oli helpompaa, enkä enää näyttänyt pullukalta.

Nyt Liimatainen voi taas käyttää nauhakenkiä. Ennen nauhojen sitominen oli hankalaa, kun piti ylettyä niihin vatsan yli.

– Tällaiset pikkuasiat tekevät iloiseksi. Oli mukava kaivaa virkakaapista pienemmän koon työhousut ja katsoa isoja, että noita ei enää tarvitse.

Liikuntaa hän ei juurikaan lisännyt. Hän on matkalipuntarkastaja ja viettää työaikansa pitkälti jaloillaan heiluvissa junissa ja kulkee työmatkat polkupyörällä. Koirat kuitenkin pääsevät entistä enemmän lenkkeilemään.

– Kun olo parani ja paino putosi, jaksoin tehdä niiden kanssa pidempiä lenkkejä. Oli kannustavaa nähdä, kuinka koirat nauttivat.

Vaakaa Liimatainen ei paljon käyttänyt eikä asettanut tavoitepainoa. Hän tiesi, että paino laskee ilmankin.

– Paino laski aika hitaasti, puolisen kiloa viikossa.

Liimatainen ei laskenut kaloreita.

– Tarkoituksella unohdin kaikenlaiset taulukot. Niistä sain tarpeekseni treenatessani.

Hänestä on turha seurata painon kehittymistä päivittäin. Painohan voi vaihdella luonnollisesti kilonkin päivän aikana.

– Monet tekevät sen virheen, että stressaavat päivittäisellä punnitsemisella. Jos pudotusta ei näy, voi herpaantua kokonaan.

Hän toteaa, että on tilastojen mukaan yhä ylipainoinen, muttei ollut hoikka urheillessaankaan.

– Pituuteen nähden minun pitäisi painaa noin 75 kiloa.

Aloittaminen vaikeinta

Kun 20 kiloa oli lähtenyt, Liimatainen arvioi, että se riittää. Paino on pysynyt nyt kaksi vuotta 90 kilossa.

– Syön normaalia perusruokaa: aamuisin voileipää, töissä käyn lounaalla milloin missäkin ja illalla laitan ruokaa, jos lapset ovat kotona. Jos olen itsekseni, syön vähän mitä sattuu. Vuorotyössä on oppinut syömään silloin, kun tuntuu, että kohta on nälkä, ei kellonaikojen mukaan.

Liimatainen toteaa, että painon pudottaminen vaati elämänmuutoksen. Vaikka se kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, ei sen tarvitse olla sitä.

Vaikeinta painon pudottamisessa oli aloittaminen.

– Se, että onnistuu motivoimaan itsensä, hän sanoo.

Häntä motivoi myös terveys.

– Toivottavasti jaksan liikkua kymmenenkin vuoden kuluttua, hän sanoo.

Ylipaino tappaa ja maksaa paljon

Yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia ja joka viides on lihava. Myös lasten ja nuorten ylipaino on lisääntynyt. Lihavuus on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomessa lihavia on enemmän idässä, hoikkia etelässä ja lännessä. Lappi, Kainuu ja Pohjois-Karjala kuuluvat lihaviin maakuntiin. Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla ja länsirannikolla ihmiset ovat selvästi hoikempia. Myös koulutuksen taso ennustaa painon kehitystä: korkeasti koulutetut ovat hoikempia kuin vähemmän koulutetut.

Merkittävä lihavuus voi heikentää eliniän odotetta enimmillään jopa kymmenellä vuodella, kerrotaan Cambridgen yliopiston laajassa tutkimuksessa viime keväältä. Sen mukaan myös lievä ylipaino vaikuttaa eliniänodotteeseen, vaikkakin merkittävästi vähemmän.

Riski kuolla suureni tasaisesti painoindeksin suurentuessa. Normaalipainoisuudesta puhutaan, kun painoindeksi on välillä 18,5–25. Noin 160-senttimetrisille se tarkoittaa 52–64 kiloa, 170-senttimetrisille 58–72 kiloa ja noin 180-senttimetrisille 65–81 kiloa.

Tuki- ja liikuntaelimistön kuormittuminen, aineenvaihdunnan häiriöt, sydän- ja verisuonisairaudet, kohonnut verenpaine, uniapnea, astma, aikuistyypin diabetes, lämmönsietokyvyn heikkeneminen, syöpä, heikentynyt hedelmällisyys, itsetunto-ongelmat.

Muun muassa noille sairauksille altistuu, jos on lihava.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että 1,4−7 prosenttia Suomen terveysmenoista johtuu lihavuudesta. Vuonna 2011 summa oli noin 330 miljoonaa euroa. Valtaosa kuluista muodostui vuodeosastohoitopäivistä, lääkekustannuksista ja työkyvyttömyyseläkkeistä.

Lisäksi tulevat välilliset kustannukset, kuten sairauksista johtuva tuottavuuden aleneminen sekä sairauslomakustannukset.

Pitkään jatkunut lihominen on kuitenkin loppunut ja kääntynyt jopa laskuun vuoden 2010 jälkeen. Maailmanlaajuisesti kuitenkin ennustetaan, että lihominen jatkuu ja joka viides aikuinen voi olla merkittävästi ylipainoinen vuonna 2025.

Alipainoisten määrä maailmassa on vähentynyt, mutta muutos on ollut hitaampaa kuin ylipainon yleistyminen.