Pakolaisuus periytyy palestiinalaisilla polvelta toiselle

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta kuuden päivän sodasta, jossa Israel miehitti Länsirannan palestiinalaisalueen. Nopean väestönkasvun seurauksena alueen 19 pakolaisleirissä on nyt lähes 200 000 asukasta.

Aidan leiri perustettiin jo 1950, ja sen ensimmäiset asukkaat tulivat läntisen Jerusalemin ja Hebronin kylistä, jotka tuhottiin Israelin syntyvaiheissa 1948. Israelin valtion perustamiselle pohjan luonut Balfourin julistus täyttää ensi vuonna sata vuotta.

– Leiri on vuosi vuodelta täydempi ja elämä yhä vaikeampaa. Yksityisyydestä ja mukavuuksista ei ole tietoakaan, Aidan leirissä syntynyt Mohammed Alazza, 26, kertoo. Leiri sijaitsee Betlehemin pohjoispuolella Israelin pystyttämän 721 kilometrin mittaisen ”turvamuurin” vierellä.

Aidan asukkailla on periaatteessa sähkö, vesi ja viemäri, mutta järjestelmät ovat vanhoja ja usein käyttökelvottomia, Palestiinan pakolaisista huolehtiva YK-järjestö Unrwa sanoo. Länsirannan palestiinalaishallinto toimittaa nyt leirille vettä kahtena päivänä joka toinen viikko.

Kotiinpaluuta odotetaan

– Kylistä karkotetut perheet lukitsivat kotinsa ja kuvittelivat palaavansa sinne pian. Sitä päivää odotamme edelleen, sanoo Alazza, jonka isovanhemmat tulivat Beit Jibreenistä.

Aidassa asuu Unrwan rekisteröimiä pakolaisia noin 5 500, joista 3 000 on lapsia. Asukkaita piinaavat ylikansoitus ja tilanahtaus, infrastruktuurin puutteet, korkea työttömyys, ruokapula sekä Israelin armeijan ratsioiden luoma turvattomuus.

Unrwan toimintaa Länsirannalla johtava Scott Anderson sanoo, että miehitys on jumiuttanut alueen talouden. Palestiinalaisten ihmisoikeudet eivät ole kunnossa, ja Israelin laittomasti perustamat siirtokunnat lisäävät jännitteitä.

– Palestiinan pakolaiset ovat sitkeitä, mutta elämä on kovaa. Pakolaisleireissä kaikki – työllisyys, asuminen, veden- ja sähkönsaanti – on vaikeampaa kuin muualla, Anderson pohtii.

Vieressä vauraat siirtokunnat

Aidan lähellä sijaitsee kaksi suurta juutalaissiirtokuntaa, Har Homa ja Gilo.

– Vajaan kahden kilometrin päässä sijaitsevaan Giloon tulee vesi 24 tuntia vuorokaudessa. Siellä on puutarhoja ja kouluja lapsille, toisin kuin meillä. Kotikyläni sijaitsee 40 minuutin matkan päässä, enkä pääse sinne. Tätä ei voi hyväksyä, Alazza valittaa.

Aidassa on ollut levotonta vuonna 2000 alkaneesta palestiinalaisten toisesta kansannoususta eli intifadasta lähtien. YK:n mukaan Israelin joukot kävivät viime vuonna leirissä 84 kertaa. Kymmenistä haavoittuneista ja pidätetyistä noin kolmannes oli alaikäisiä, ja yksi heistä kuoli.

– Sotilaat tunkeutuivat kotiini kolmelta yöllä ja veivät 12-vuotiaan poikani. Hän ei ollut tehnyt mitään, joten hänet vapautettiin viiden päivän päästä. Lasten pitäisi olla koulussa tai leikkimässä eikä vankilassa, kuuden lapsen äiti Sumayah Asad sanoo.

Boikotti aseena

Aidan leirissä syntynyt Munther Amira, 45, uskoo juutalaisten ja palestiinalaisten rauhanomaisen rinnakkainelon mahdollisuuteen.

– Täällä Palestiinassa kristityt ja muslimit elävät jo yhdessä, mutta demokratiaa on vaikea kehittää miehityksen alla.

Muntherin mielestä paras keino painostaa Israel rauhansopimukseen on sen tuotteiden ja yritysten boikotointi

– Elämme piiritettyinä. Emme saa tuoda maahan mitään ilman Israelin lupaa. Boikotoimalla Israelin tuotteita voimme tukea väkivallattomasti Palestiinan vapautta, Munther uskoo.

Englanninkielinen versio