Nimco Noorin lapsuus loppui sisällissotaan

Kahdeksantoista vuotta sitten Nairobin Jomo Kenyattan lentokentälle Nimco Nooria ja hänen poikavauvaansa saattamaan tulleet sukulaiset rukoilivat lähtijöille turvallista matkaa ja perillä hyviä naapureita. Nuori nainen itse oli jännittynyt, mutta intoa ja odotusta tulvillaan.

– Unelmani oli ollut päästä Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan, Somalian sisällissodan jaloista Nairobiin tätinsä luokse pelastautunut Noor kertoo.

Ilman virallista pakolaisstatusta elämä Keniassa oli vaikeaa. Korruptoituneesta poliisista saattoi tarkastuksen sattuessa kohdalle selvitä rahalla, mutta elämä oli epävarmaa, eikä tulevaisuus tarjonnut parempaa.

– Amerikkaan tai Eurooppaan muutto oli meidän kaikkien nuorten mielessä. Aina, kun joku pääsi lähtemään, toivoin, että seuraavaksi olisi minun vuoroni.

Noorin vuoro koitti perheenyhdistämisen kautta. Suomessa asuva somalialaismies sukuloi Keniassa ja tarjosi kosinnallaan Noorille tien uuteen elämään.

Pian avioliiton solmimisen jälkeen Nimco Noor alkoi odottaa perheen esikoista.

– En voi kieltää, etteikö mahdollisuus päästä Eurooppaan vaikuttanut avioitumispäätökseeni. Olin nuori ja halusin niin kovasti opiskella ja päästä töihin.

Suomi kajasti Noorin mielessä juuri sopivana maana eteenpäin pyrkivälle naiselle. Nairobissa suomalainen nainen oli kertonut, että Suomessa 90 prosenttia naisista käy töissä.

– Missä kaikki miehet sitten ovat, Noor kertoo ihmetelleensä ääneen.

Sisällissota murskasi unelmat

Nimco Noor kuuluu sukupolveen, joka sai elää Mogadishussa rauhan vuosia. Kaupunginosa oli kuin pieni kylä. Kaikki tunsivat toisensa ja naapuritkin olivat kuin sukulaisia.

Somalian sisällissodassa klaanit näyttelevät suurta osaa, mutta Noorin lapsuusmuistoihin ne eivät kuulu.

– Elämä oli hyvää. Emme me lapset edes tienneet toistemme klaaneja, hän kertoo.

Lapset leikkivät piilosta ja muita ulkoleikkejä, ja aikuisetkin viettivät paljon aikaa ulkosalla. Torstaisin järjestettiin tanssin parikilpailuja. Noor harrasti juoksemista, osallistui koulujen välisiin kilpailuihin ja menestyi.

– Haaveilin, että edustaisin jonakin päivänä Somaliaa olympialaisissa.

Unelma urheilumenestyksestä, samoin kuin haave lentäjän ammatista, saivat jäädä, kun sisällissota syttyi 1991. Somaliaa diktatorisesti johtanut Siad Barre syrjäytettiin ja maa ajautui kaaokseen. Levottomuudet käynnistyivät jo aiemmin.

– Yhtenä yönä kaverin koti oli täynnä miehiä ja aseita. Hän kysyi, mihin klaaniin minä kuulun ja kertoi, että heidän klaaninsa haluaa Siad Barren pois vallasta.

Klaanit mukana hyvässä ja pahassa

Nimco Noor uskoo, että nykyään moni somalialainen kaipaa sisällissotaa edeltänyttä aikaa.

– Siad Barre oli diktaattori, mutta arkinen elämä oli hyvää. Ihmiset saivat opiskella, koulutus ja terveydenhuolto oli ilmaista ja orvoista pidettiin huolta.

Sisällissodassa klaanit taistelivat, mutta somalialaisille klaanit edustavat paljon muutakin kuin päälliköidensä johtamia sotajoukkoja. Klaani tarjoaa jäsenilleen apua ja tukea erilaisissa elämäntilanteissa.

– Klaanit ovat somalialaisen sosiaaliturva, sanoo Nimco Noor.

Klaani tulee avuksi, kun ihminen on hädässä. Jos klaanin jäsen tarvitsee rahaa esimerkiksi maksaakseen suuria sairaalamaksuja tai korvauksia, klaani kerää rahat jäseniltään ja hoitaa asian.

– Klaani on mukana kaikessa elämässä, mutta kyse ei ole siitä, että vain saman klaanin jäsenet olisivat tekemisissä tai ystäviä keskenään. Minulla on hyviä ystäviä niin omasta klaanistani kuin muistakin klaaneista, Noor selittää.

Kun hänen avioliittonsa ensimmäisen kerran ajautui kriisiin, klaani tuli sovittelemaan ja Noor kahden lapsensa kanssa palasikin yhteiseen kotiin. Lapsia syntyi kuusi lisää ja vaikeudet avioliitossa pahenivat vuosi vuodelta, mutta klaani ei enää ensimmäisen kerran jälkeen apuun tullut. Lopulta Noor päätti jatkaa elämää kahdeksan lapsensa yksinhuoltajana.

Noorin erotarina ei ole ainoa laatuaan. Somaliassa miesten tehtävä on käydä töissä, naiset hoitavat kodin ja lapset. Suomessa somalialaisten miesten työnsaanti on vaikeaa. Kun perinteinen rooli ei toimi, eikä uutta työn kautta löydy, miehestä tulee monesti vaimolleen vain yksi lapsi entisten lisäksi.

Koululaisten käytös pieni kulttuurishokki

Noorin lapsista vanhin valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin ja nuorinkin on jo esikoulussa.

Omien vanhempien ja ylipäätään aikuisten kunnioittaminen on somalialaisessa perhekasvatuksessa keskeistä. Nyt Noor ihmettelee harjoittelupaikassaan koulussa, miten rumasti jotkut oppilaat opettajilleen puhuvat.

Hän kertoo näkökulmansa avartuneen harjoittelun myötä. Lapset tulevat kouluun monenlaisista kulttuureista ja kodeista, mutta opettajan tulee kohdata jokainen heistä yksilönä.

Noor pohtii oppilaiden ja opettajien välistä suhdetta. Se poikkeaa täysin siitä, millaista koulunkäynti Somaliassa oli. Siellä opettajia kunnioitettiin lähes pelkoon saakka.

– Ehkä koululaiset kunnioittavat vanhempiaan, mutta opettajiaan he eivät ainakaan arvosta. Ihailen opettajien kärsivällisyyttä.

Nimco Noorin suurperhe näyttää toimivan kuin hyvin rasvattu koneisto, jossa jokainen tekee osansa ja kantaa vastuunsa. Kotitöihin ja pienempien sisarusten hoitoon osallistuvat niin pojat kuin tytötkin.

Harjoittelupaikassaankaan hänellä ei ole ongelmia.

– Minulla on kaikenikäisiä lapsia, joten kokemusta löytyy, hän naurahtaa.

Nuori tarvitsee vahvan identiteetin

Nimco Noorin omassa lapsuudessa islam oli luonnikas ja itsestään selvä osa elämää. Nyt hän pitää lastensa uskontokasvatusta tärkeänä paristakin syystä.

– Uskontoa ei kotimaassa tarvinnut erikseen ajatella, koska identiteetti oli selkeä ja yhteinen. Nyt lapsille täytyy opettaa identiteetti ja siirtää kulttuuria.

Identiteetti ja kulttuurintuntemus eivät rakennu pelkästään uskonnon varaan. Noor on esimerkiksi järjestänyt somalialaislapsille tarinakerhoja, joissa kotimaan perinteet ja äidinkieli siirtyvät seuraaville sukupolville. Hän on myös kirjoittanut afrikkalaisia tarinoita kertovia lastenkirjoja.

Uskontokasvatusta tarvitaan myös siksi, että kuten kaikkia muslimeja, myös Nooria huolestuttaa ääri-islamismi. Isisin riveihin eivät lähde vain köyhät ja syrjäytyneet. Lähtijä voi olla muodollisesti hyvin koulutettu, mutta käsitys islamista on muodostunut vasta, kun värvääjät ovat tuputtaneet vääriä ja väkivaltaisia oppejaan. Islamia tuntemattomille nuorille on helppo syöttää pajunköyttä 72 neitsyestä.

Nimco Noorista on olennaista, että lapset oppivat ymmärtämään islamin ohjaavan rauhaan, ei sotaan.

– On tärkeää, että lapset oppivat oikeaa islamia, jonka mukaan hyvä tuo hyvää.

Lapset käyvät moskeijassa koraanikoulussa, jossa eri ikäiset tytöt ja pojat saavat ikäkauteensa sopivaa oppia. Sukupuolen perusteella lapsia ei koraanikoulussa erotella. Lasten ollessa koraanikoulussa äidit saavat omaa aikaa ja mahdollisuuden keskustella omista asioistaan.

Somalialainen äiti on sisukas

Naisten asema Suomessa on Nimco Noorin mielestä kiitettävä. Lapset pääsevät päivähoitoon ja äidit opiskelemaan ja töihin. Jos somalialaismies ei löydäkään paikkaansa yhteiskunnassa ja työelämässä, nainen pitää sinnikkäästi huolta perheestään.

Sinnikkyys onkin tarpeen, kun naiset vievät lapsiaan eteenpäin silloinkin, kun järjestelmä tuntuu toimivan toiseen suuntaan. Monessa koulussa somalialaisiin lapsiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin romanilapsiin oli tapana suhtautua vielä muutama vuosikymmen sitten. Oppimiskyvykkyydestä huolimatta heitä voidaan ohjata erityisryhmiin.

Noor tietää osaavansa tarvittaessa puolustaa lapsiaan kuin leijonaemo, mutta moni somalialaisäiti ei siihen huonon kielitaitonsa vuoksi kykene.

– Monet äidit ovat heränneet siihen, että suomen kielen osaaminen ja opiskelu on tärkeää. Moni heistä onkin nyt aloittanut peruskoulun, itsekin peruskoulun suorittamisella opintonsa aloittanut Noor kertoo.

Suomen kieli on vaikeaa, mutta Noorin mielestä on tärkeintä mennä mukaan erilaisiin yhteisiin toimintoihin. Itse hän hakeutui aikoinaan perhekerhoon, vaikkei osannut vielä suomea lainkaan.

Myös Suomeen tuleville turvapaikanhakijoille hän soisi löytyvän tekemistä mahdollisimman pikaisesti.

– Opiskelua, perhekerhoa, yhteistä tekemistä – vaikka pihatalkoita, hän ehdottaa.

– Ihmisten pitää päästä osallistumaan ja saada kavereita. Itsekään en osaa täydellisesti suomen kieltä, mutta haluan osallistua mahdollisimman aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan.

Omaelämäkerrallinen kirja työn alla

Nimco Noor on pitänyt päiväkirjaa, johon pohjautuen ollaan muokkaamassa suomenkielistä kirjaa. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Noor kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Mogadishussa, sekä pakomatkansa vaiheista ja elämästään Suomessa.

Hän haluaa kertoa oman selviytymistarinansa.

– Oma elämäni kirkastui eron jälkeen. Sain itseluottamusta ja ymmärrystä siihen, kuka minä olen.

Noorin lapsista nuorin oli eron aikaan vain muutaman kuukauden ikäinen. Moni maahanmuuttajaäiti – jos kohta suomalainenkin – suhtautuu lastensuojelutyötä tekeviin sosiaaliviranomaisiin epäluuloisesti ja pelkää näiden tähtäävän vain lasten huostaanottoon.

Kun Nimco Noor jäi yksin lapsiensa kanssa, hän ymmärsi, ettei selviä ilman apua. Sitä hän etsi ja löysi lastensuojelusta, josta lähetettiin kotiapua silloin, kun hänellä itsellään oli välttämättömiä menoja. Kokemukset avusta olivat yksinomaan positiivisia.

Hyvät kokemukset lastensuojelusta ja halu kertoa niistä ovat yksi hänen tekeillä olevan kirjansa kirjoittamisen motiiveista. Hän haluaa kannustaa maahanmuuttaja – ja miksei muitakin äitejä hakemaan apua ennen kuin tilanne karkaa pahaksi.

Nykyään elämä on helpompaa, kun lapset ovat kasvaneet ja isommat pitävät tarvittaessa huolta pienemmistä.