TV
Ari Matikaisen käsikirjoittama ja ohjaama Sota ja mielenrauha (2016) on tiivis ja omissa puitteissaan ansiokas dokumentaarinen kollaasi.
Elokuvan monipuolisuus (tuoreet asiantuntijahaastattelut, näytellyt osuudet, vanhat radionauhat ja filminäytteet, valokuvat sekä otteet kirjeistä rintaman ja kotiväen välillä) vie kuvien ja äänien intensiivisesti toisiaan täydentävänä virtana matkalle vuosiin 1939–1944.
Punainen lanka pitää, mutta sekä materiaalin runsauden että tematiikan perusteella voisi väittää, että elokuvan keskusta jää jossain määrin hennoksi. Tiukempi keskittäminen olisi ollut paikallaan.
Esille tulee asioita, joista on paljon vaiettu. Aiheen tiimoilta kuullaan tärkeää tietoa, esimerkiksi aikakauden sotapsykiatrian innostuksesta säikyttely- ja pelottelutekniikoihin. Tässä mielessä haastateltujen historiantutkijoiden rintamaa olisi voinut monipuolistaa mielenterveyden ammattilaisen äänellä – ottaen huomioon jo elokuvan nimi.
Kiinnostavimmat jutut liittyvät nimenomaan yksilöihin, mutta elokuva laajenee väistämättä laajemmalle: valtioiden välinen sota on totaalinen, kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan lävistävä tapahtuma.
Ennen kuin sodasta tulee sotilaille henkilökohtaista, perusta luodaan jossain muualla. Tässä mielessä oiva tuttavuus on Stanley Kubrickin sotafilmiklassikko Kunnian polut (1957). Se on fiktion kautta terävä kuvaus sekä sotakoneiston järkkymättömästä hierarkkisuudesta että nationalismin yksilötasolle ulottuvista äärimmäisistä seuraamuksista (”isänmaan uhrit”).
Tältä pohjalta ja Matikaisen opuksen inspiroimana voi tehdä pienen aasinsillan: mitä mielenrauhaan kansakunnan tasolla tulee, niin siinä suhteessa oleellinen kivijalka on ulkopolitiikka. Vuosina 1938–1939 Suomen ulkoministeri oli Eljas Erkko, joka suivaannutti perusteellisesti tulevan presidentin J. K. Paasikiven. Tämän kuuluisa toteamus talvisodasta ”Erkon sotana” kannattaa pitää mielessä myös nykyisten Nato-viritelmien päivinä.
Sota ja mielenrauha. TV1 tiistaina klo 15.20 ja sunnuntaina 11.12 klo 12.40.
uutiskirje 
