– Hävettää ihan hirveästi, millainen olin vielä kuusi vuotta sitten, nöyrä Jukka Tolonen sanoo pahasta narkomaanivaiheestaan heti Lasse Keson Tolonen-elokuvan jälkeen.
Istumme Tolosen kanssa elokuvan jäljiltä herkistyneinä Corona Baarin pienessä Café Moskovassa. Olemme juuri kiivenneet hänen kanssaan alakerran elokuvateatterista baariin, mutta emme ota päihdyttäviä juomia, vaikka on juhlan paikka.
Tilanne on hieman absurdi, mutta selkeä. Tolonen on ollut päihteettömänä jo kahdeksatta vuotta ja linja pitää. Oikeasti en edes ehdota paukkuja.
Omituisuutta lisää se, että sattumalta on Tolosen 62. syntymäpäivä ja hän on nähnyt juuri elämästään kertovan elokuvan ensimmäistä kertaa valkokankaalla.
Ennen häpeän tunnustamistaan hän jo ehtikin kiittämään jumalaansa:
– Päällimmäinen ajatus on kiitos jumalalle siitä, että olen saanut jatkoajan elämääni. Koen, että olen saanut syntini anteeksi.
Narkomaaninakin hyviä levytyksiä
Tolosen itsekriittistä puhetta kuunnellessaan vakuuttuu, ettei hän olisi hengissä, ellei hän olisi saanut apua jumalaltaan. Pahasta narkomaniasta ja masennuksesta ei yleensä selviä hengissä – edes jatkoajalle.
Vähän tahdittomasti sanottuna Tolonen ei vaikuta hihhulilta. Hän arvioi elämäänsä ja uraansa selväjärkisesti. Hän yltyy jopa pieneen ironiaan puhuessaan pahimman narkomaanivaiheensa levytyksistä:
– Olen saanut aikaan joitakin hyviä juttuja narkomaaninakin. Tarkoitan lähinnä näitä 2000-luvun levytyksiä.
– Jotenkin tuo musiikki ja soittaminen on niin selkäytimestä tulevaa, että siihen on pystynyt myös narkomaanina. Jos musiikissa oli samat säännöt dopingista kuin urheilussa, niin nuo minun 2000-luvun levyni olisi hylätty.
”Pitää näyttää koko karmeus”
Kun Tolonen kuuli vankilaan, että hänestä tehdään dokumenttielokuvaa, hän oli kauhuissaan.
– Minua hävetti niin ne puukotukset ja kaikki, että halusin vain piileskellä lopun elämääni, ettei kukaan vain näkisi minua.
– Sitten ajattelin, että minun pitää tulla esiin ja näyttää se koko karmeus. Olla tavallaan varottavana esimerkkinä siitä, mitä huumeet ja päihteet voivat saada aikaan. Ja toisaalta toivoa antavana, että niistä voi päästä irti.
Vaikka Tolonen ei enää pysty soittamaan kitaraa, hän sanoo, ettei jätä musiikkia ikinä. Uusi uskonnollinen laululevy Valmistu, Herran kansa (2013) sisältää muun muassa kaunista neliäänistä ortodoksista liturgiamusiikkia. Hän sanoo, että voisi osallistua kyllä instrumentaalimusiikinkin tekemiseen.
Käytännössä hän soittaa tätä nykyä säestävää pianoa Siion-seurakunnassa pari kertaa viikossa.
uutiskirje 
