Vai lisääntyykö arvaamattomuus sittenkään virkaan astuvan Donald Trumpin myötä? Keskittyykö hän hoitamaan julkisuutta ja valta valuu varapresidentti Mike Pencelle ja vahvoille ministereille, jotka ovat Trumpia perinteisemmillä linjoilla.
Trump on tottunut surfaamaan vuosikymmeniä kansallisen politiikan liepeillä. Hän on selviytynyt skandaaleista ilmiömäisellä tavalla. Surfaaminen jatkuu nyt kansainvälisessä politiikassa.
Trumpin kannanottojen odotettiin muuttuvan varovaisemmiksi – ikään kuin presidentillisimmiksi – hänen valintansa jälkeen. Siltä ei näytä hänen ensimmäisen valintansa jälkeisen tiedotustilaisuuden, Twitterissä lentävien trumpismien tai Bild- ja Times-lehtien saaman haastattelun perusteella.
Ongelma on, miten todesta Trumpin näkemykset voi ottaa.
Trump on ravistellut maailmaa ulkopoliittisilla kannanotoillaan: ne herättävät pelkoja, hämmennystä ja epävarmuutta. Hänen kantansa USA:n suhtautumisesta Kiinaan, Venäjään, Israeliin ja Lähi-itään ovat työllistäneet tutkijoita ja poliitikoita, jotka arvailevat hänen kryptisten lausuntojensa tarkoitusperiä.
Presidentti Barack Obaman kansainvälisen politiikan linjauksia on arvosteltu vetäytymisestä ja strategisesta hitaudesta. Hänellä on ollut iso kynnys puuttua konflikteihin sotilaallisesti. Trump näyttäytyy Obamaa konfliktihakuisempana, mutta toisaalta hän haluaa keskittyä USA:n suuruuden luomiseen kotimaassa.
Ongelma on, miten todesta Trumpin näkemykset voi ottaa. Osaa hänen puheistaan, jotka kuulostaisivat sammakoilta jonkun muun vastaavassa asemassa olevan suusta, on mahdoton sijoittaa tavanomaisen poliittisen agendan piiriin.
Puolustusbudjetit kasvuun
Suomessa ovat olleet erityisen mielenkiinnon kohteena Trumpin aikomukset Venäjän suhteen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vuosikymmeniä kommentoinut Jukka Tarkka (13.1.) toteaa, että ”Trumpin kuhertelu Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa ja sekoilu Yhdysvaltain Nato-suhteen painoarvosta herättää pahimman mahdollisen painajaisen”.
Hänestä Suomen kohtalo on Trumpin myllyssä pikkujuttu. Tämä pelko tuntuu olevan yleisempääkin. Presidentti Sauli Niinistö on esittänyt huolensa päiden yli asioiden sopimisesta. Tätä pelätään myös Baltian maissa.
Baltian maissa pelkoa ovat synnyttäneet etenkin Trumpin Venäjä- ja Nato-kommentit. Jännityksen kiristymisestä Itämeren alueella puhuttiin laajasti Baltian maissa, Suomessa ja Ruotsissa jo ennen Trumpin valintaa.
Trump on antanut ymmärtää, että Eurooppa huolehtikoon omasta turvallisuudestaan. Trumpin hallinnon puolustusministeriehdokas James Mattis korosti päinvastoin kuulemistilaisuudessa hyvien suhteiden merkitystä Yhdysvaltain liittolaisiin.
Keskustelu Naton roolista ja puheet USA:n vetäytymisestä Euroopasta kasvattavat todennäköisesti EU-maiden puolustusbudjetteja. Asevarustelu kiihtyneekin.
Leikittelyä ydinaseilla
Trumpin suhde Putiniin ja Venäjään on arvailujen varassa. Hän on silittänyt Putinia myötäkarvaan, mutta pitänyt samalla etäisyyttä. Hänen on tulkittu haluavan lievittää jännitystä maiden välillä tai ainakin luoda nykyistä paremmat suhteet Putinin Venäjän kanssa.
Trump on väläytellyt aikovansa poistaa Venäjän-vastaiset pakotteet, jos Venäjä tekee yhteistyötä hänelle tärkeässä terrorismin vastaisessa taistelussa. Eurooppalaislehdille antamassaan haastattelussa hän väläyttää Venäjän ydinaseiden vähentämisen vastineeksi pakotteiden purkamista.
Trumpilla on takanaan maailman mahtavimmat asevoimat. USA:n puolustusbudjetti on yhtä suuri kuin yhteensä kymmenen seuraavaksi suurimman maan. Lisäksi se on vahva ydinasevaltio.
Viime vuosien aikana Putinin on nostanut aika ajoin ydinasepelotetta. Trump on kannanotoissaan lähes leikitellyt ydinaseilla.
Kiinalainen ruutitynnyri
Viime viikolla uutisoitiin, että Kiinan valtiollinen media on reagoinut vahvasti ulkoministeriksi pyrkivän Rex Tillersonin kannanottoon, jonka mukaan Yhdysvaltain pitäisi estää Kiinan pääsy Etelä-Kiinan merellä hallussaan oleville riutoille.
Pohjaa raivolle antoivat aikaisemmat kannanotot. Trump sanoi joulukuussa, että hän ei ymmärrä, miksi USA on sidottu yhden Kiinan politiikkaan. Mannerkiinalaisesta näkökulmasta Taiwan on Kiinan osa, ja USA on harjoittanut ulkopolitiikkaansa tästä lähtökohdasta, vaikka se ei olekaan hyväksynyt Taiwania Kiinan osaksi.
Ulkopoliittisen instituutin Kiinaan erikoistuneen vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan Trump leikkii tulella ruutitynnyrin äärellä. Näin on, vaikka ”Trump ei olisikaan esittänyt tosissaan ajatusta yhden Kiinan politiikan hylkäämisestä”.
USA:n Kiinan politiikka säilyy mielenkiinnon kohteena. Kiinan on arvioitu ohittavan USA:n bruttokansantuotteen vuonna 2030 ja pyrkivän ohittamaan USA:n hegemonia-aseman seuraavien vuosikymmenten kuluessa.
Tämä on myrkkyä Trumpille, jonka yksi tavoite on estää Kiinan vahvistuminen. Oman jännitteensä luo se, että Obaman politiikan seurauksena Venäjä ja Kiina ovat lähentyneet.
lehti 