”Kapinalliset”, ”peshmer-tytöt”. Siitä lähtien, kun Isis kesällä 2014 ilmoitti perustaneensa islamilaisen kalifaatin, on kansainvälisen lehdistön kiinnostus kohdistunut erityisesti kurdinaisten vastarintaan, jolle on annettu lennokkaita nimiä.
Tarina on kiehtova. Isisin taistelijalle ei ole kauheampaa kohtaloa kuin tulla naisen tappamaksi, koska silloin hän ei pääse paratiisiin. Oikeasti naistaistelijat ovat kuitenkin paljon luultua harvinaisempi ilmiö: kurdien vuonna 1996 perustetussa naisrykmentissä on vain 500 sotilasta, eli noin 0,5 prosenttia kaikkiaan 110 000:sta peshmerga-taistelijasta vuoden 2015 tilaston mukaan.
Kaukana kameroista Irakin kurdinaiset taistelevat aivan erilaisella, yksityisellä rintamalla. Tällä taistelukentällä paljastuvat vähemmän ihanteelliset olosuhteet, joissa tämän Pohjois-Irakin autonomisen alueen asukkaat elävät. Väkivalta on läsnä kuten pommituksissa rintamalla. Siitä kertovat naisten polttoitsemurhat.
Puolueita kiinnostavat vain miehiä koskevat asiat.
1990-luvun alun jälkeen on tuhansia Irakin kurdeja kuollut, kun he ovat kaataneet päälleen polttoainetta. Vuonna 2015 paikallishallinto kirjasi 125 polttoitsemurhaa.
Tilastot eivät kuitenkaan kerro ilmiön koko mittakaavaa, koska useimmissa tapauksissa kuolema peitellään ja sen väitetään johtuneen kotona tapahtuneesta onnettomuudesta. Kurdien oikeuksien puolesta työskentelevä aktivisti Bahar Munzir arvioi, että todellinen luku on noin 500 polttoitsemurhaa vuodessa.
Sarabin tarina
19-vuotias Sarab on selviytyjä. Hänen tarinansa on muistutus siitä, että nämä itsemurhat tapahtuvat konservatiivisessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Kun Sarab oli yhdentoista, hänen isänsä kuoli ja Sarab joutui naimisiin 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hänen äidilleen se oli tilaisuus saada yksi suu vähemmän ruokittavaksi.
Itse seremoniasta Sarabin muistot ovat positiiviset.
– Siellä oli musiikkia ja minulla oli kaunis mekko.
Seuraavasta yöstä Sarab toteaa varovaisesti:
– Tytön pitäisi kehittyä fyysisesti ennen avioliittoa.
Kaksi vuotta myöhemmin Sarab synnytti ensimmäisen tyttärensä. Talon keittiön yksitoikkoista elämää vaikeutti saita anoppi, mutta Sarab ei valittanut.
– Pelkäsin avioeroa, hän huokaa.
Sarabin väkivaltainen mies halusi myös muita naisia. Sarab puhui moniavioisuudesta, joka on kielletty Irakin Kurdistanissa, mutta jota silti harjoitetaan. Mies päätti kuitenkin hylätä hänet ja ottaa eron mennäkseen uusiin naimisiin.
Sarab oli hädin tuskin täysi-ikäinen, mutta näytti 30-vuotiaalta, kun hän muutti takaisin äitinsä luo. Eräänä iltana hänen nuorin lapsensa soitti ja kertoi, että uusi äiti oli polttanut hänen kättään. Se oli liikaa. Sarab lainasi peshmerga-joukoista lomalla olleelta veljeltään tupakansytyttimen ja haki kanisterin täynnä polttoainetta.
Lakia rikotaan jatkuvasti
Sarab uskoi, että laki olisi hänen puolellaan: väkivaltainen aviomies voi saada enimmillään kolme vuotta vankeutta ja 3 730 euron sakot. Vuonna 2011 kurdien parlamentti sääti lain, joka kieltää perheväkivallan. Se tunnetaan nimellä ”laki 8”. Se kieltää monia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja: pakkoavioliitot ja -erot, tyttöjen myymisen avioliittoon, sukuelinten silpomisen.
Vaikka tämä Lähi-idän alue onkin kaukana Afrikasta, klitoriksen poistoja tapahtuu myös täällä. Naisten oikeuksia edistävän hyväntekeväisyysjärjestön WADI:n mukaan 57 prosenttia 15–19-vuotiaista kurdinaisista alueella on leikattu.
– Laki 8 on lajissaan paras Lähi-idässä, vakuuttaa YK:n neuvonantajana työskentelevä kurdiasianajaja Shokhan Hama Rashid Ahmad.
Jos kerrot itsemurhayrityksestä, sinua pidetäänkunniattomananaisena.”
– Esimerkiksi Irakin laki kieltää poistamasta ihmiskehon mitään osaa kokonaan, mutta elimen osan poistamista ei ole kielletty.
Bahar Munzirin mukaan tätä lakia rikotaan päivittäin, eivätkä puolueet välitä siitä.
– Niiden ohjelmissa on enimmäkseen vain miehiä koskevia asioita, koska tasa-arvoasioilla ei saa ääniä.
Tilanne pahentunut
Bahar Munzir puhuu taantumuksesta pienessä toimistossaan, jonka seinillä on julisteita niin sanottua kunniaväkivaltaa vastaan.
– 1980-luvulla asiat olivat paremmin, koska yhteiskuntamme ei ollut niin perinteisiin sidottu.
1990-luvulla Bahar Munzir pakeni maasta ja päätyi Norjaan, koska islamistit olivat uhanneet tappaa hänet. Nyt kun hän taas pystyy työskentelemään kotimaassaan, hän johtaa järjestöä nimeltään ”People’s development organization” (Kansan kehitysjärjestö). Tämä hyväntekeväisyysjärjestö on johtanut tutkimusta naisten asemasta vallankäytön eri alueilla.
Alle 10 prosenttia tuomareista on naisia, ja presidentti Massoud Barzanin johtaman Kurdistanin demokraattisen puolueen viroissa heitä ei ole ollenkaan.
– Naiset tekevät itsemurhia, koska mikään taho ei auta heitä, Bahar Munzir toteaa.
Sodan alettua naisten oikeuksia puolustavien järjestöjen on ollut vieläkin vaikeampi edistää tasa-arvoa, koska sota pitää kaikki tahot kiireisinä.
– Hyväntekeväisyysjärjestöt keskittyvät enimmäkseen pakolaisiin, jotka sota on ajanut pois kotoaan, huomauttaa Al-Mesalla hyväntekeväisyysjärjestön varajohtaja Diana Kako.
Järjestöllä on toimisto asuinalueella Erbilin kaupungissa.
Fatiman tarina
Niqabin peittämä Fatima on yksi al-Mesallalta viime aikoina apua saaneista Irakin kurdeista. Hänen taksikuskina työskentelevä miehensä kehotti häntä pitämään koko kehon peittävää huntua, kunnes hänen ihonsa on ”korjaantunut”.
Fatima on nelikymppinen, ja hänen ihostaan on palanut 37 prosenttia. Palovammoista huolimatta hänellä on yhä enkelin hymy.
Sarab lainasi tupakansytyttimen ja haki kanisterin polttoainetta.
– Olin kaunis nainen, ja pidin huntua vapaaehtoisesti.
Vuonna 2015 Fatiman mies syytti häntä uskottomuudesta ja toisille miehille flirttailusta tekstiviestien välityksellä. Hänen perheensä ei puolustanut häntä, ja hän vaipui masennukseen. Lopulta hän teki jotain peruuttamatonta.
Fatima on syöpäpotilaiden hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja. Tutuilleen hän väittää vammojen tulleen onnettomuudesta keittiössä.
– Heidän mielestään Jumala rankaisi minua, koska ajoin autoa ja pidin kultaisia koruja. Heidän mielestään olin liian ylpeä, hän sanoo väsyneenä.
Entä jos Fatima kertoisi totuuden? Al-Mesallan sosiaalityöntekijä Shala Abdullah vastaa:
– Jos kerrot kulttuurissamme, että olet polttanut itseäsi, sinua pidetään kunniattomana naisena. Mietitään, mitä sellaista olet tehnyt, joka saa sinut haluamaan tappaa itsesi.
Kuumeinen Fatima nousee ja kättelee pitkään. Hänellä on 9 000 dollarin velat plastiikkakirurgiasta.
– Sinä hetkenä en ymmärtänyt, että tuloksena olisi joko kuolema tai loppuelämän kestävä kärsimys, hän sanoo ennen kuin katoaa taas mustan huntunsa alle.
Haavojen sitomisen aika
Sulaimaniyyassa, muutaman tunnin matkan päässä pääkaupungista, julkinen sairaala hoitaa polttoitsemurhaa yrittäneitä ilmaiseksi. Paikkaa ei juuri tunneta kaupungin ulkopuolella.
Tohtori Luqman Abdulqadir Majid, 43, on päättämässä osittain vapaaehtoisena tekemäänsä aamuvuoroa. Hätätilanteita varten sinisten verhojen takana on muutamat paarit. Kivunhuudot kaikuvat. On haavojen sitomisen aika. Haavat desinfioidaan ja kiedotaan sitten uudelleen siteisiin. Kuukausien ajan parantumista odottavat selviytyjät pakottavat itsensä sietämään tämän kidutusriitin.
Verhojen erottamien vuoteiden kohdalla tohtori Majid osoittaa kutakin potilasta ja toistaa: ”itse aiheutettu”. Jos potilas on polttanut itsensä, palo syttyy räjähdysmäisesti ja ”jättää tunnistettavat arvet, jotka seuraavat valuvaa polttoainetta päästä hartioihin”.
Yksi potilaista tervehtii tohtoria. Hän on noin kaksikymppinen äiti, joka meni naimisiin 19-vuotiaana. Rakkaudesta? Hän vastaa katkerasti.
– Mitä luulet? Tällaisiako rakkausavioliitot olisivat?
Hänen kasvonsa ovat osittain palaneet, loput vammoista peittyvät hunnun ja vaatteiden alle. Kun kysymme, mitä hänelle tapahtui, hän pysyy virallisessa tarinassaan: ”minulle sattui onnettomuus keittiössä”.
Sarab rikkoi tabun
Kello lyö kaksitoista, ja lääkäri lähtee kohti yksityistä sairaalaa tekemään plastiikkakirurgiaa.
– Julkinen sairaala ruokkii sieluani ja yksityinen lompakkoani, hän toteaa hymyillen.
Läheisestä rakennuksesta tavoitamme Sarabin, joka on pitkällään rautaisella vuoteella. Palolta säästyneitä kasvojaan lukuun ottamatta hän on siteiden peitossa päästä reisiin asti.
Sarab on potilaista ainoa, joka on rikkonut tabun itsemurhayrityksestä. Näin ollen hänen tapauksensa kirjataan virallisiin tilastoihin. Hänen peshmerga-joukkoihin kuuluva veljensä on luvannut nostaa syytteen Sarabin ex-miestä vastaan. Myös nuoren miehen käsi on siteiden peitossa, koska hän sammutti liekit.
Toivon elvyttämä Sarab vakuuttaa:
– Haluan kasvattaa tyttäreni yksin.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
uutiskirje 
