Yle Teeman lauantai-ilta tarjoaa vaikuttavan kokonaisuuden. Juutalaisten joukkotuhoa käsittelee kolme sopivasti erilaista dokumenttia.
Kuva, teksti, musiikki ja suuri aihe. Siinä Alain Resnais’n ohjaaman ranskalaisklassikon Yö ja usva (Nuit et brouillard, 1956) intensiivisesti toisiinsa kiedotut kulmakivet.
Tuloksena on mieleenpainuva 30-minuuttinen, dokumentaarinen essee ja tietoisku. Elokuvan keskeiseksi voimalaksi osoittautuvat valokuvat. Dokkari käsittelee hienosti ajan kulkua ja siinä tapahtuvia muutoksia. Nykyhetki ja menneisyys sulautuvat luontevaksi jatkumoksi.
Jean Cayrolin tekstiä lukevan kertojan ääni olisi voinut olla astetta runollisempi. Hans Eisslerin musiikki tuo mieleen sivustakatsojan, joka ymmärtää tietyn etäisyyden ja siihen kuuluvan kunnioituksen merkityksen. Asenne on elokuvan luonteen mukainen – elokuvan, joka lopussa haastaa avoimesti katsojan: kuka varoittaa meitä uusista pyöveleistä?
Keskitysleirien salattu totuus
(Night Will Fall, 2014) on seikkaperäinen esitys viimeistelemättä jääneen ja 70:ksi vuodeksi hyllytetyn brittidokumentin Saksalaiset keskitysleirit (Memory of the Camps, 2014) tekovaiheista. Samalla nähdään runsaasti näytteitä sen kuvamateriaalista. Itse asiassa kyseessä on löytöretki tuon dokumentin pariin.
Hankkeen johdossa oli Sidney Bernstein, joka loppuvaiheissa pyysi Alfred Hitchcockin (oiva valinta!) pääohjaajaksi. Tämä suostui, mutta hanke hiipui melko nopeasti. Materiaali on nyttemmin viety loppuun Englannin kuninkaallisen sotamuseon toimesta.
Britit, amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset kuvaajat olivat paikalla, kun keskitysleirien portit aukenivat. Asiaa täsmentävät tuolloin mukana olleet sekä kuvatun materiaalin että omien kokemustensa turvin.
Dokumentti oli tarkoitettu opiksi ihmiskunnalle, minkä myös asiaa jäljittävä Andre Singerin ohjaama ”löytöretki” tekee selväksi.
Näkymät ovat monin paikoin hyvin järkyttäviä ja sellaisina ehdottoman puhuttelevia.
Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet (Claude Lanzmann: Spectres of the Shoah, 2015) on lyhyt, tiivis ja monessakin mielessä paljon kertova dokumentti ja henkilökuva.
Ranskalainen journalisti Lanzmann alkoi 1973 työstää elokuvaa juutalaisten holokaustista. Kaksitoista vuotta myöhemmin valmistui merkkiteos Shoah (1985) – elokuva kuolleista, kuten Lanzmann itse muotoilee. Hänen mukaansa natsit halusivat tehdä täydellisen rikoksen ja hävittää myös todistusaineiston. Paljolti tämän vuoksi Shoahissa ei ole arkistomateriaalia.
Ikääntynyt Lanzmann (s. 1925) kertoo paitsi Shoahin valmistamisesta, lopussa myös suhteestaan entiseen rakastettuunsa Simone de Beauvoiriin, jota hän edelleen arvostaa suuresti.
Yö ja usva. Teema lauantaina 21.1. klo 21.00. Areena 30 päivää.
Keskitysleirien salattu totuus. Teema lauantaina klo 21.31. Areena 30 päivää.
Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet. Teema la klo 22.46. Areena 14 päivää.
uutiskirje 
