Mika Koskisen ohjaama Nälkämaan Sampo (2016) on ansiokas urakka, merkittävä yhteiskunnallinen dokumentti ja ”totuuselokuva”. Siinä liikutaan ketterästi paikasta toiseen, ollaan ajan hermolla ja tapahtumien iholla.
Eri instanssien ja intressiryhmien sekä yksityisten kansalaisten näkemykset tulevat tasapuolisen tuntuisesti noteeratuiksi. Kertojan käyttö täsmentää ja tiivistää tapahtumien kulkua.
Nälkämaan Sampo on mosaiikkimainen kronikka Talvivaaran (Terrafame) tiestä, jonka ympärillä on riittänyt huonoja uutisia.
Murre raikaa ja kirosanat sinkoilevat.
Kaivoshanketta lähestytään teollisuuden, yhteiskunnallisen hallintokoneiston sekä paikallisen yhteisön muodostaman rakennelman kautta. Erään vaikuttajan suulla todetaan, että käytännön tasolla kyseinen yhdistelmä voi olla joskus ongelmallinen.
Talvivaaran tapauksessa se tarkoittaa, että yhteisön taholla syntyi jo vuosia sitten voimakas vastustus kaivosyhtiön toimintaa kohtaan, syynä ympäristölle aiheutetut haitat. Tältä pohjalta dokumentin näkyviksi (yhteisö)hahmoiksi kohoavat ympäristöaktivisti Hannu Hyvönen sekä Sotkamon seurakunnan kappalainen Antti Lankinen.
Tekijät ovat luonnehtineet Nälkämaan Sampoa vuosien tilanneseurantaan perustuvaksi elinkaaridokumenttielokuvaksi. Luonnehdinta todentuu vankan materiaalin puitteissa.
Ruohonjuuritason autenttisuus on vahva. Murre raikaa ja kirosanat sinkoilevat – moni on pettynyt ja todella vihainen. Rintamajaot ovat selkeitä ja tunteet usein pinnassa.
Vallan asetelmat dokkari näyttää selkeinä. Tapahtumien edetessä käy yhä selvemmäksi vallankäytön tietyssä mielessä ”säälimätön” kasvottomuus. Syntyy vahva vaikutelma, että Talvivaara-juna puksuttaa arvaamattomilla kiskoilla – hanska heiluttaa kättä.
Juna-rinnastuksen voi toki siirtää kätevästi vesielementtiin: tulee mieleen muuan Titanic.
Voisi väittää, että näissä puitteissa kysymys syyllisyydestä haihtuu helposti ilmaan. Liian monet kädet ovat tahriintuneet Talvivaara-pyykeissä. Saman (mahdolliset korruptiokytkennät) hoitaa fiktion kautta suoremmin pätevä poliittinen jännitysdraama Jättiläinen (2015).
Nälkämaan Sampo havainnollistaa, miten mehukkaasti valta voikaan parodioida itseään. Näiltä osin paikkansa on sananmukaisesti elämänmakuisella huumorilla ja tilannekomiikalla, taatusti livenä ja usein tahattomasti.
Ministereiden Aleksander Stubb ja Jan Vapaavuori hölmistyneet ilmeet puhuvat puolestaan, Mauri Pekkarinen tokaisee ärhäkästi: ”Tässähän tämä menee julkisuuteen, mutta menköön!”
Omalla tavallaan pelin henkeä kuvaa itse Pekka Peräkin täsmentämällä parissa yhteydessä sanomaansa joko englanniksi tai suomeksi, että ”se oli vitsi”.
Dokumenttiprojekti: Nälkämaan Sampo. TV1 maanantaina 20.2. klo 21.30. Areena 30 päivää.
uutiskirje 