Nainen vastaan kanava Nicaraguassa

Ei ole ihan tavallista, että Euroopan parlamentti huolestuu yksittäisen talonpoikaisnaisen kohtalosta Nicaraguassa. Francisca Ramírezille niin kävi, ja syynä on hänen kamppailunsa kotimaansa valtavaa kanavahanketta vastaan.

Alkuperäisväestöön kuuluva Ramírez, 40, on asunut ikänsä Nueva Guinean maaseutukunnassa Caribe Surin autonomisella alueella 280 kilometrin päässä pääkaupungista Managuasta. Seudulla käytiin kovia taisteluja Nicaraguan sisällissodan (1979–1990) aikana.

Ramírez on tehnyt työtä lapsesta asti. Hän avioitui 18-vuotiaana ja sai viisi lasta. Perheen olot kohenivat kohtuullisesti, ja Ramírez sanoo olleensa tyytyväinen elämäänsä vuoteen 2013 asti.

Silloin alkoi tihkua uutisia suuresta kanavahankkeesta.

– Siitä kerrottiin radiossa, ja kiinnostuin, koska sen sanottiin poistavan köyhyyden, Ramírez kertoo.

Kylä jäisi veden alle

Atlantin ja Tyynenmeren yhdistävästä kanavasta on määrä tulla 276 kilometriä pitkä ja lähes neljä kertaa Panaman kanavan mittainen. Reitti kulkee 105 kilometriä Nicaraguajärvessä.

Presidentti Daniel Ortegan vasemmistohallitus antoi jättiurakan kiinalaiselle HKND-yhtiölle vuonna 2014. Ramírez kaipasi tietoja kyläänsä liippaavasta hankkeesta, mutta kukaan ei vastannut hänen kysymyksiinsä.

Eräänä päivänä poliisit ja sotilaat saattoivat kylään viranomaisten ja kiinalaisfirman edustajia, jotka ryhtyivät tekemään mittauksia. Kyläläisille kerrottiin, että asukkaat siirretään kanavan tieltä muualle.

Vain kolme vuotta koulua käyneellä Ramírezilla oli vaikeuksia ymmärtää lakia 840, joka mahdollisti liki 50 miljardin euron suurhankkeen. Se tuli kuitenkin selväksi, että kyläläisten maista korvattaisiin ”valtion asianmukaiseksi katsoma hinta”.

Takarivistä liikkeen johtoon

– Ensin hankkeen uskottiin tuovan kehitystä, mutta koko yhteisö nousi vastarintaan, kun kiinalaiset tulivat turvallisuusjoukkojen kanssa, Ramírez kertoo.

Talonpojat kieltäytyivät luovuttamasta maitaan, ja viranomaiset vastasivat sortotoimilla, hän jatkaa.

Ramírez liittyi kanavan vastaiseen kansalaisliikkeeseen. Hän marssi mielenosoituksissa johtajien takana, kunnes painostus ja uhkailu harvensi näiden rivejä niin, ettei eteen jäänyt ketään. Ramírez on johtanut jo yli 90:tä marssia.

Kanavaliikkeestä on kasvanut suurin presidentti Ortegaa vastustava voima hänen nykyisellä, kymmenen vuotta jatkuneella valtakaudellaan, ja hän on siitä tietoinen, sosiologi Oscar René Vargas arvioi.

Yli 200 liikkeeseen osallistunut talonpoikaa on pidätetty ja satakunta on saanut fyysisiä vammoja alueella, jonka valtio on muuttanut sotatantereeksi.

Oikeudet ja henki uhattuina

Amerikan valtioiden järjestön pääsihteeri Luis Almagro vieraili joulukuussa Nicaraguassa keskustellakseen Ortegan kanssa maan demokratian tilasta. Myös Ramírez halusi tavata Almagron, mutta poliisi yritti estää sen piirittämällä kylän ja rikkomalla sinne johtavan sillan.

Ramirez lähti salaa pääkaupunkiin. Kahlaamalla joen poikki ja matkustamalla piilossa kuorma-autossa hän pääsi lopulta kertomaan Almagrolle kylänsä koettelemuksista.

– Ortegan hallitus on loukannut kaikkia Francisca Ramírezin ja häntä seuraavien talonpoikien oikeuksia. Pelkäämme, että myös hänen henkensä on vaarassa, Nicaraguan ihmisoikeuskeskuksen edustaja Gonzalo Carrión sanoo.

Huoli kantautui Euroopan parlamenttiin, joka tuomitsi 16. helmikuuta Nicaraguan heikkenevän ihmisoikeustilanteen ja mainitsi erikseen Francisca Ramírezin tapauksen.

Nicaraguan hallitus vakuuttaa, että kanavahanke jatkuu, vaikka se on ollut jo vuoden jumissa. Hallituksen mukaan kanava tekee lopun köyhyydestä, josta kärsii 40 prosenttia Nicaraguan 6,2 miljoonasta asukkaasta.

Vuosi sitten Hondurasissa

2. maaliskuuta tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Nicaraguan naapurimaassa Hondurasissa tapahtui maailmaa kohahduttanut murha. Uhriksi joutui ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisti Berta Cáceres, 42.

Brittiläisen The Guardian -lehden mukaan murhan suunnittelusta epäillään Hondurasin sotilastiedustelun Yhdysvalloissa koulutettuja erikoisjoukkoja.

Cáceres johti alkuperäiskansoja puolustanutta Copinh-järjestöä, joka kampanjoi useita kaivos- ja vesivoimahankkeita vastaan. Niihin kuului Aqua Zarcan vesivoimala, jota Suomen valtion omistama Finnfund rahoitti. Finnfund keskeytti rahoituksensa keväällä.

Cáceres oli saanut useita tappouhkauksia, mutta niitä ei tutkittu kunnolla. Hondurasin viranomaiset eivät onnistuneet suojelemaan Cáceresia, vaikka Amerikan ihmisoikeuskomissio oli sitä edellyttänyt.

Englanninkielinen versio