Pekka Saarnio – valtuutettuna kuudella vuosikymmenellä

Pekka Saarnion elämä on muuttunut. Ennen hyvinkin liikkuva ihminen viettää paljon aikaa kotona. Vuonna 1969 Helsingin valtuustossa aloittanut Saarnio ei enää asettunut ehdolle huhtikuun kuntavaaleihin.

– Olen siitä iloinen. Jo viime kuntavaalien alla harkitsin vakavasti luopumista, hän sanoo kotonaan Kontulassa.

Saarnio on halunnut olla poliitikko, joka on kaikkien tavattavissa. Hän on mennyt sinne, minne on pyydetty, ja vastannut puhelimeen kaikille.

– Puhelinnumeroni on aina ollut saatavilla ja herra paratkoon, on puhelin soinutkin, joskus jopa ihan hullun paljon.

Saarnion mittakaavassa hän ei nykyisin käy juuri missään. No, välillä valtuustossa, jokin aika sitten oluella vaimon kanssa, karaokessakin.

– Pystyin laulamaan jopa aika vaikeita biisejä, kun sain istua, entinen tiernapoika kertoo.

Saarnion keuhkoista toimii vain 22 prosenttia, ja vähäinenkin liikkuminen ottaa henkeen.

– Olen todella kusessa tämän sairauden kanssa, hän kuvailee, mutta kiittää kaupunkia siitä, että on saanut oikeuden muutamaan maksuttomaan taksimatkaan kuukaudessa.

– Se oli yllättävän iso prosessi, terveystarkastuksen ja lääkärintodistuksen lisäksi kaksi sosiaali-ihmistä kävi keskustelemassa ja kuntotarkkailija tarkkailemassa.

Heikko vaihe alkoi noin vuosi sitten. Sitä edelsi piilevä keuhkokuume.

– Luultavasti se teki tämän.

Hyvät merkit vasemmistolle

Saarnio uskoo vasemmistoliiton vaalivoittoon huhtikuun vaaleissa. Hänestä puolueella on hyvät lähtökohdat jatkaa politiikkaansa. Tärkeissä asioissa on oltu suoraselkäisiä.

Tulevia valtuutettuja hän ei ala neuvoa. Jotain hän kuitenkin toivoo.

– Toivon, että ryhmä jatkaa sitä, mikä meille on ollut keskeistä: työtä vähävaraisten, kunnollisen asuntopolitiikan, terveen liikennepolitiikan, lasten ja vanhusten, koulujen ja harrastusmahdollisuuksien puolesta. Ja kaikki tämä peruskoulun hengessä niin, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet. Että esimerkiksi lasten harrastukset eivät jäisi eliitin etuoikeudeksi.

Saavutuksia ja pettymyksiä

Saarnio puhuu monista muutoksista Helsingissä: avokaatopaikoista, jotka on peitetty, komeista ydinkeskustan taloista, joita vasemmisto yritti turhaan suojella, matkalippujen hinnoista, joihin saatiin järkeä, Helsinki-tornista, jota ei koskaan rakennettu.

– Pidän saavutuksenani sitä, että olemme yhdessä demareiden kanssa pystyneet hoitamaan asuntopolitiikan pitkään suhteellisen hyvin, hän sanoo.

– Helsingin vuokra-asuntokanta on ihan eri tasoa kuin minkään toisen kaupungin.

Välissä oli kausi, jolloin kaupungin asuntoja ei juurikaan rakennettu.

– Nyt näyttää taas hyvältä, Saarnio sanoo ja ihmettelee, miksi ei rakenneta enemmän. Se olisi taloudellisesti viisasta.

– Vuokra-asunnot eivät ole kaupungin hyväntekeväisyyttä, vaikka niin annetaan usein ymmärtää. Päinvastoin, ne ovat todella hyvää bisnestä, mutta raha ei tule siitä heti.

Pettymys Saarniolle on se, että Helsingin terveysasemaverkostoa ollaan purkamassa.

– Myös se on pettymys, että vanhusten tarpeet jätetään huomiotta sillä varjolla, että kaikki haluavat asua kotonaan. Meillä on kodeissaan ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään. Ei se ole kotona asumista, Saarnio toteaa.

Metron suuri merkitys

Saarnion valtuustouran ensimmäinen iso päätös koski taas ajankohtaista metrorakentamista. Se tapahtui heti 1969. Vasemmistoliiton edeltäjä SKDL oli tehnyt aloitteen metron rakentamisesta jo 1950-luvun alussa.

– Meillä oli valtuutettuna autoilija Juho Mehto, joka ihastui Budapestissa sikäläiseen osittain maan päällä kulkevaan metroon. Hän teki aloitteen ja sille naureskeltiin laajalti.

Vielä 1969 moni ajatteli, että Helsinki ei tarvitse metroa, koska kaupunki on niin pieni.

– En usko, että kukaan aavisti metron merkitystä. Nyt Itä-Helsingin lähiöt ovat lähellä keskustaa. Varmasti se on myös vähentänyt autoistumisen painetta.

Saarnion mielestä länsimetro olisi pitänyt rakentaa saman tien.

– Mutta eihän se sopinut espoolaisille, hän harmittelee.

Toinen tärkeä päätös oli sataman siirtäminen Vuosaareen.

– Jos asia olisi päätetty aiemmin, olisi metroa jatkettu satamaan asti. Se olisi ollut järkevää, koska liikenne satamaan lisääntyy.

Valtuutettuja lautakuntiin

Saarnio näkee muutoksen valtuustotyössä.

– Yhä useampi asia on siirretty valtuustolta lautakunnille, hän sanoo.

– On huono suuntaus, että valtuusto ei käytännössä tee juuri muita päätöksiä kuin kaava- ja rahapäätökset.

Helsinkiin tulevaa hallinnon pormestarimallia Saarnio ei pidä niin radikaalina uudistuksena kuin mitä sen annetaan ymmärtää olevan.

– Olemme eläneet eräänlaisessa pormestarimallissa jo pitkään. Pormestari on suurimmasta puolueesta eli kokoomuksesta, demareilla ja vihreillä on apulaiskaupunginjohtajansa. Poliittisesti tilanne ei muutu, mutta jatkossa valinnat ovat avoimesti poliittisia, kun tähän asti on valittu ikään kuin virkamiehiä, hän sanoo.

– Jos uusi malli lähentää päättäjiä ja kaupunkilaisia, niin hyvä niin.

Uudistuksen yhteydessä lautakunta- ja johtokuntapaikat vähenevät.

– Se sisältää vaaran, kun päätöksentekijöiden määrä vähenee, mutta siinä voi olla myös voima, jos lautakuntien jäsenet ovat valtuutettuja. Nyt he voivat olla ketä tahansa puolueen esittämiä henkilöitä. Jos tärkeitä ratkaisuja tehdään lautakunnissa, niitä pitää olla tekemässä vaaleilla valittu porukka.