Alejandro Cardenasin käsikirjoittama ja ohjaama suomalais-meksikolainen yhteistuotanto Oasis – Viimeinen toivo (2013) on hieno dokumentti hiv-positiivisista Maya-kansan alkuperäisasukkaista Meksikossa.
Carlos Mendezin johtama Oasis-hoitokoti on monille selvästikin viimeinen side elämään. Dokumentti tutustuttaa lähemmin kolmeen homoseksuaaliin, joiden kohdalla asiat sairaudesta huolimatta eivät ole täysin toivottomat. Gerardo Chan Chan kiteyttää tilanteensa näin: ”Hiv muutti elämäni hyvällä tavalla, sen ansiosta opin arvostamaan elämää”.
Gerardo on siivonnut ihmisten koteja 25 vuotta, hän tykkää silti enemmän puutarhanhoidosta. Häneen verrattuna kohtalotoverit Reynaldo Lopez Chable ja Eyder Manzanero Sansorez (”Deborah”) ovat irrotelleet seksuaalisuuden parissa turhankin estottomasti, kuten Deborah itsekin reilusti tunnustaa. Kuvaan on molemmilla kuulunut myös prostituutio. Kolmikko juttelee elämästään muutenkin hyvin avoimesti ja fiksusti, juttutuokioissa on intiimi ja lämmin sävy.
Empaattinen lähestymistapa puhaltaa näkymiin hyvää henkeä.
Dokumentissa käsitellään varsin ikäviä ja surullisia asioita. Samalla kaikesta huokuu syvä kunnioitus keskushenkilöitä kohtaan, ja juuri tämän piirteen käsikirjoittaja-ohjaaja on kääntänyt taiteelliseksi voitoksi.
Oasis – viimeinen toivo on eleettömän kaunis, runollinen ja eleginen kuvaus ihmisistä, jotka eivät ole taittaneet taivaltaan keskivertonuottien pohjalta. Ihailtavan empaattinen lähestymistapa puhaltaa näkymiin hyvää henkeä, tapahtumissa ei voivotella itkuvirsiä veisaten elämän kurjuutta.
Oasis – Viimeinen toivo on ennen muuta vahva kokonaisuus, jossa sisältö ja muoto ovat esimerkillisellä tavalla balanssissa. Timo Peltolan musiikki tuo juttuun oman arvokkuutensa, ja visuaalisesti jälki on paikoin todella vaikuttavaa. Upeat valokuvat ovat Meeri Koutaniemen, joka myös vastaa kuvauksesta.
Dokumenttiprojekti: Oasis – viimeinen toivo. TV1 maanantaina 20.3. klo 23.05.
uutiskirje 
