Huomiota herättävä, jopa provosoiva. Laulaja-lauluntekijä Samuli Putron uuden albumin nimeä ei voi ohittaa olan kohautuksella. Myös albumin syksyllä julkaistu ykkössingle kantoi samaa nimeä: Valkoinen hetero. Onko ihmissuhteiden tarkkanäköisenä tutkijana tunnettu Putro sittenkin poliittinen lauluntekijä?
– Popmusiikki on siinä mielessä ihana laji, että siinä voi tehdä loputtomasti lauluja rakkaudesta, mutta myös paljon muusta, myös ajankohtaisista aiheista. Sanoma muodostuu sellaiseksi, millainen sanojan luonne on.
Putro kertoo kappaleidean syntyneen jo vuoden 2015 puolella. Yhtä hyvin se olisi voinut kertoa juuri ilmestymisajankohtansa todellisuudesta, kuten Donald Trumpin vaalikampanjasta tai Asema-aukion kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä.
Mietin albumilla, miten työ täyttää ihmisen elämän, miten se väsyttää, ja miten se luo ihmisten välille raakaa kilpailua.
– Valkoisen heteromiehen ylivoimaisuus tai se, että valkoinen heteromies ajattelee olevansa ylivoimainen sanoja ja kokija ei ole muuttunut mihinkään vuodesta 2015. Ihmisten reaktiot kappaleeseen ovat vaihdelleet säikähdyksen ja hämmennyksen kautta ihastukseen. On sitä pidetty rohkeanakin, varmaan ihan jo nimensä perusteella. Itse en pidä sitä rohkeana.
Popmusiikin vahva vaikutus
Kantaaottavuudessaan nimikappale on silti hyvin putromainen. Laulun valkoinen hetero on leijoja keräävä, toista ihmistä tarvitseva ja epävarma. Hahmon sukulaissielut ovat vilahtaneet Putron sanoituksissa monesti aikaisemminkin, niin soololevyillä kuin vuosituhannen alun suomirockin suuriin kuuluneen Zen Cafen albumeilla. Uudella levyllä Putro kuvaa heikkoa ihmistä tutulla armollisuudella.
– Se nurkka, josta kirjoittaa ei ole muuttunut. Ihminen, joka uskaltaa näyttäytyä muille vikoineen ja heikkouksineen kokee transformaation heikosta vahvaksi. Popmusiikki teki sen minulle. Se muutti minäkuvaani murrosiässä voimakkaasti. Asiat, jotka olivat piilottamisen arvoisia raahelaisessa 80-luvun todellisuudessa, muuttuivatkin yhtäkkiä voimavaraksi. Se mitä häpesin oli se, mitä ihmiset pian minussa ihailivat, Putro kertoo.
Työ täyttää elämän
Valkoinen hetero -albumin toinen ydin on työ: avauskappaleen nimikin on ytimekkäästi Työ.
– Mietin albumilla, miten työ täyttää ihmisen elämän, miten se väsyttää, ja miten se luo ihmisten välille raakaa kilpailua. Pelko laittaa ihmiset tekemään ihmeellisiä asioita, kampittamaan toisiaan.
Ne ovat Putron mukaan asioita, joita kukaan työtätekevä ei pääse pakoon, ei edes taidetta tekevä artisti. Välillä näkemys jopa masentaa.
Kappaleessa Surullinen AD firma nielaisee graafikon luovuuden. Levy-yhtiön palaverilimboon juuttunutta musiikintekijää kuvaavassa Artisti-kappaleessa voi puolestaan kuulla kaikuja Putron omastakin todellisuudesta: tekstilähtöistä ja albumikokonaisuuksiin luottavaa rockia tekevä 46-vuotias mies on some-tähtien ja Spotify-singlejen aikakaudella auttamattomasti marginaalissa.
Keskittymistä vaativa Valkoinen hetero -levy ei tule viemään Putroa enää hittilistojen kärkeen, mutta se ei haittaa. Musiikintekijänä hän kokee olevansa silti tärkeässä kohdassa uraansa.
– Pitkän aikaa olen pystynyt katsomaan ihmisiä, jotka ovat hiihtäneet edeltä. Olen aina pystynyt ajattelemaan, että ”toikin on pärjännyt, toikin on selvinnyt”. Aina on ollut historia, johon tukeutua. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut, etten enää tunne samoin. Samalla se hirvittää, mutta samalla tuntuu, että ensimmäistä kertaa tekee jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole tehnyt.
Samuli Putro: Valkoinen hetero. Universal 2017.
uutiskirje 