ARS17 Hello World! on näyttely, joka koostuu pääosin digitaalisista töistä. Näyttely levittäytyy Kiasman ulkopuolelle ja osia siitä on nähtävissä verkossa. ARS17+ nimeä kantavan verkkonäyttelyn on tarkoitus jatkaa elämäänsä vielä Kiasman näyttelyn loputtua.
Hello World! lähtee liikkeelle siitä olettamuksesta, että digikulttuuri on tärkeä osa nykytaiteen olemusta ja nykytaide on riippuvainen digivallankumouksesta. Museonjohtaja Leevi Haapala kuvailee näyttelyä sanoilla kriittinen ja sosiaalinen. ARS17 onkin kantaaottava, kunhan sille antaa mahdollisuuden.
Näyttely rakentuu globaalin digitaalisen murroksen ja sen vaikutusten ympärille. Hello World! kerää yhteen 35 taiteilijaa 13 maasta. ARS17 kertoo aikalaistaiteen keinoin digikulttuurista käyttäen hyväkseen visuaalista pintaa. Näyttelyn keskiössä ovat virtuaalisuus, interaktiivisuus ja digitaalinen pelimaailma.
Vaihtoehtoisia todellisuuksia
Kiasmassa on esillä useita erilaisia pitkäkestoisia videoteoksia, jotka kommunikoivat katsojan ja tämän henkilökohtaisen kokemusmaiseman kanssa.
Hello World! -näyttelyyn on vaikea orientoitua, se hämmentää ja kyseenalaistaa katsojan näkemyksen taiteesta. Videomaailmaan uppoamisen jälkeen on haastavaa ottaa vastaan purettujen ja leikeltyjen kaapeleiden muodostamat teokset. Näyttely on niin monialainen, että sitä on turha edes yrittää käsitellä kokonaisuutena. Hämmentävyytensä lisäksi Hello World! kuitenkin on myös mielenkiintoinen ja mieltä avartava. Videoteokset yhdistävät pelimaailmoja, todellisuutta ja animaatioita, valtaosa videoteoksista kulkee esittävän taiteen rajapinnoilla.
Hello World! herättänee samankaltaisia ajatuksia ja reaktioita, kuin ARS95 -näyttely, joka kyseenalaisti nykytaiteen ja avasi sille uusia suuntia. ARS17 pakottaa miettimään mikä on taidetta ja onko sillä rajoja?
Kiasman Hello World! on kokeilukulttuuria, joka esittelee internetin keksimisen jälkeistä taidetta. Parhaimmillaan ARS17 onnistuu olemaan keskusteleva ja hauska, huolimatta teosten välillä suorastaan post-apokalyptisistä piirteistä.
Näennäistä realismia
Hito Steyerlin Factory of the Sun on pelimaailmaan sijoittuvaa digitaidetta, jossa videoilmaisu ja performanssi kohtaavat toisensa. Se on kerrontataidetta, joka kommunikoi katsojan kanssa lähes huomaamatta. Factory of the Sun on pelimaailmaa ja näennäistä realismia toisiinsa kietova teos, joka kritisoi ympäröivää yhteiskuntaa ja jopa alustaa, joka mahdollistaa teoksen olemassa olemisen. Samankaltaisista lähtökohdista syntyy myös Cécile B. Evansin sirpaloitu What the Heart Wants. Teos sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on uhattuna.
Juha van Ingenin As Long As Possible edustaa paljon staattisempaa todellisuutta. Teos muodostuu GIF- animaatiosta, jossa numerot ruudulla vaihtuvat kymmenen minuutin välein. Teos on suunniteltu pitkäaikaiseksi, muista vastaavista töistä se eroaa siinä, että se on jo kokonaisuudessaan olemassa. As Long As Possible on digitaalinen Stonehenge, joka on luotu kestämään ikuisesti – tai ainakin tuhat vuotta.
Verkossa olevat työt löytyvät osoitteesta arsplus.kiasma.fi.
uutiskirje 