Sata tarinaa suomalaisesta naisesta

Suomi sata -ohjelmiston teoksista valtaosa käy läpi Suomen historiaa. Minä halusin tehdä sinne jotain ihan muuta, mutta yhtä tärkeää, kuvailee ohjaaja Eveliina Lafghani Taiteen Sulattamon Nainen 100 -projektia.

– Varmasti naisistakin jotain tehdään, mutta sieltä nostetaan varmaan esiin joku Minna Canth. Puuttumaan jää se tavallisen suomalaisen naisen elämänkaari. Tässä projektissa Suomi 100 ja nainen kohtaavat toisensa.

Taiteen Sulattamo ry on mielenterveyskuntoutujien ja muiden syrjäytymisvaarassa olevien eritysryhmien sekä taiteenalojen ammattilaisten perustama yhdistys, joka tuottaa esittävää taidetta.

Nainen 100 nostaa teoksen kautta esille myös sulattamolaisten muutoksen, vertaisuuden ja toipumisen. Produktiossa näkee, mihin mielenterveyskuntoutujilla on mahdollisuus, kun he pääsevät tekemään oikeita asioita.

Idea tämänkin teoksen tekemiseen nousi Sulattamon sisältä.

– Taiteilijat halusivat tehdä välillä muutakin kuin mielenterveyttä ja yhteiskuntaa käsitteleviä aiheita. Samalla päästiin yhteistyöhön amerikkalaisen Kate Muethin kanssa, hänen taustastaan nousi naisajatus. En ole hirveästi tehnyt mitään naisaiheita, siksikin se on tietyllä tavalla kiinnostavaa.

Sata tarinaa arjesta

Näytelmää valmistellaan keräämällä tarinoita suomalaisilta naisilta itseltään. Tavoitteena on saada kasaan sata tarinaa eri-ikäisiltä naiselta ja nivoa niistä käsikirjoitus.

– Vanhin tarinansa jakanut on melkein satavuotias ja nuorin neljätoista. Haastateltavia ollaan bongattu kadulta, artikkeleista ja Facebookista, ollaan jututettu tuttuja ja tuttujen tuttuja, melkein ketä vaan. Varokoon vaan se, joka kahvilassa istuu pöytääni, Lafghani nauraa.

Ihmiset eivät kerro tarinoitaan aina mielellään. Monet pelkäävät, että näytelmä tulee käsittelemään juuri heitä ja heidän elämäänsä. Kerrottujen tarinoiden kirjo on laaja.

– Naiset ovat kertoneen muun muassa rakastumisesta, lapsuudestaan, perheestä, lemmikeistä ja sota-ajasta, valottaa tuottaja Sandra Kimonen.

– Sankaritarinat löytyvät arjesta, jossa naiset ajavat naisten asioita. Arjen sankari on siellä pullan ja vaippojen ääressä ja pyörittää himaa, Lafghani huomauttaa.

– Mielenkiintoista on se, mistä suomalainen nainen on lähtenyt ja mikä oli se voima, joka mahdollisti meidän nykyisen yhteiskunnallisen aseman. Samalla näkee, kuinka valtava ero suomalaisella naisella on verrattuna esimerkiksi syyrialaiseen tai afrikkalaiseen naiseen.

Lähestyy ammattiteatteria

Käsikirjoittaja Asta Honkamaa vetää tarinat yhteen ja luo niistä fiktiivisen kertomuksen.

– Yhdelle hahmolle voi tulla vaikka kaksikymmentä tai viisikymmentä tarinaa. Toteutus on vielä vähän auki, sitä yhteistä kulmaa haetaan yhdessä työryhmän kanssa, Kimonen kertoo.

Sulattamon prosessiksi Nainen 100 on hyvin erilainen. Sen sijaan, että koko Sulattamo osallistuisi prosessiin, on mukaan valittu kaksi naisnäyttelijää. Heidän lisäkseen näyttämölle nousee yksi ammattinäyttelijä.

– Sulattamolaiset eivät ole ammattilaisia, mutta tässä projektissa ammattilaisuus alkaa olla lähellä. Näille kahdelle näyttelijälle tämä on todella iso juttu. Heidän kohdallaan on tapahtunut selkeä henkinen muutos, itseluottamuksen ja varmuuden löytyminen.

Käsikirjoitus valmistuu kesän aikana, harjoitukset alkavat syyskuussa ja ensi-ilta on 15. lokakuuta Savoy -teatterissa.

Kansainväliselle areenalle

– Viiden näytöksen jälkeen näytelmän on tarkoitus lähteä kiertämään. Tavoitteena on esiintyä vuonna 2018 New Yorkissa, Lafghani sanoo.

Kate Muethin mukana tulee yhteistyökuvio Amerikan suuntaan. Lähtö on kuitenkin vielä kiinni rahoittajista ja hyvästä tahdosta.

Sulattamon aiemmissa produktioissa on liikuttu esitystaiteen kaikilla rajapinnoilla.

– Tässä ollaan hyvin lähellä puhdasta teatteritaidetta. Ainakin teen tähän perinteisen draaman kaaren. Muethin panos on koreografillista, mukaan tulee tanssi ja kehollisuus. En kuitenkaan halua kategorisoida produktiota, katsotaan mitä tästä tulee, Lafghani sanoo.

Vaikka naisten historiasta onkin kyse, mikään feministinen manifesti työn alla oleva näytelmä ei ole.

– Ei tässä tulla rintalihakset edellä, eikä nähdä Mannerheimiä rintaliiveissä, Kimonen nauraa.