Hullut päivät on nykyään heikosti kannattavan tavaratalon alennusmyyntikampanja, jonka muovikassit värjäävät Helsingin katukuvan keltaiseksi kaksi kertaa vuodessa.
Sipilän hallitus levittää nyt hulluttelua uusilla hankkeillaan koko maahan. Huolestuttavaa on, miten heikolla tietopohjalla eräitä ihmisten arkeen suuresti vaikuttavia hankkeita nyt viedään eteenpäin. Axel Oxenstiernan lentävänä lauseena 1600-luvulta historiaan jäänyt “poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”, on täyttä totta 2010-luvun Suomessa.
Tapaus yksi.
Hallitus keksii puoliväliriihessä, että ratkaisu asumistukimenojen kieltämättä kovaan nousuun on asumistuen leikkaaminen kuntakohtaisella neliövuokrakatolla ja asumistuen indeksin muutoksella.
Päätös perustuu luuloon siitä, että asumistuki kattaa vuokran sataprosenttisesti. Sen päästi suustaan valtiovarainministeri Petteri Orpo viime viikon kyselytunnilla.
Näin ei ole. Asumistuki on 80 prosenttia hyväksytyistä vuokran enimmäismenoista, jotka kasvukeskuksissa ovat täysin eri asia kuin varsinainen vuokra.
Kaiken lisäksi hallitus tietää jo päätöstä tehdessään siirtävänsä ihmisiä toimeentulotuen varaan. Sen vahvisti kyselytunnilla peruspalveluministeri Juha Rehula.
Hyvänä tarkoituksena on purkaa kannustinloukkuja, mitä on yritetty 1990-luvulta lähtien, mutta huonona lopputulemana niitä synnytetään vain lisää. Toimeentulotuessa ei ole työttömyysturvan ja asumistuen kaltaista 300 euron suojaosaa, vaan jokainen ansaittu euro leikkaa toimeentulotukea.
Kannustinloukun pahentaminen on esimerkki siitä, miten vähällä järjellä Suomea nyt hallitaan.
Tapaus kaksi.
Hallitus yrittää aktivoida työttömiä määräämällä karenssin uhalla hakemaan keskimäärin yhtä työpaikkaa viikossa. Vaatimus ei kuulosta kohtuuttomalta, koska työttömän velvollisuus on nytkin olla työmarkkinoiden käytettävissä ja hakea työtä.
Suomessa on kuitenkin pitkälti yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja tällä hetkellä kerrallaan auki noin 20 000 työpaikkaa. Yhtälö on mahdoton ja johtaa vain karenssin välttämiseksi tehtäviin työhakemuksiin työpaikkoihin, joita joko ei ole tai joihin hakija ei oikeasti pyri, ja joille hakemuksille työnantajilla ei ole mitään käyttöä.
Hanke työllistää yritysten henkilöstöosastoja ja rekryfirmoja sekä tietojärjestelmien asiantuntijoita, koska työnhausta on myös raportoitava viikoittain, mutta kukaan ei pysty lukemaan yli 300 000:a raporttia viikossa.
Työttömien tilannetta se saattaa jopa pahentaa, koska turhien hakemusten tulvaa pelkäävät yritykset jättävät ilmoittamatta avoimet työpaikat työ- ja elinkeinokeskuksiin.
Työttömille kaavailtu rangaistusluonteinen työnhakuvelvollisuus on esimerkki siitä, miten vähällä järjellä Suomea hallitaan.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
