Sote-uudistuksessa Sipilän hallituksen tavoitteena on saada yli kolmen miljardin säästöt kustannusten kasvuun tulevien 10 vuoden aikana, ja sitä se käyttää kiristysruuvina maakuntien rahoitukseen.
Mikäli valinnanvapaus tulee vain lisäämään maakuntien kustannuksia, kuten pahalta näyttää, yhä suuremmat säästöpaineet kohdistuvat paljon palveluita tarvitseviin ihmisiin. Heidät ohjataan maakunnan liikelaitoksen palvelutarpeen arviointiin ja heille annetaan joko asiakasseteli tai tehdään henkilökohtainen budjetti.
Jos ja kun lisäleikkauksia maakunnissa tarvitaan, tämä noin 80 prosenttia palveluista käyttänyt ihmisryhmä joutuu maksumiehiksi ja –naisiksi. Suurin osa heistä on vanhuksia, mutta myös nuorempia monisairaita ihmisiä. Tulee suru puseroon jo nyt tuota miettiessä.
Yhä suuremmat säästöpaineet kohdistuvat paljon palveluita tarvitseviin ihmisiin.
On olemassa kuitenkin ratkaisuja, joilla voitaisiin vaikuttaa paljon palvelua tarvitsevien tilanteisiin niin, että he saisivat palvelut oikea-aikaisesti ja yhteiskunnan kannalta kohtuuhintaan. Ne kuitenkin edellyttävät nykyisten julkisten palveluiden täydellistä muuttamista järjestelmäkeskeisyydestä ihmislähtöisiksi.
Tärkein muutos olisi tarjota heille henkilökohtainen hoitaja, joka tietää koko ajan, missä mennään. Tämä vähentäisi olennaisesti ihmisten pompottelua ja odotusaikoja, mikä on kallista ja ihmiselle turhauttavaa. Esimerkiksi diabeetikolle se olisi diabeteshoitaja, joka ymmärtää myös muiden sairauksien vaikutukset diabetekseen. Hän ohjaisi tarvittaessa myös sosiaalityöntekijälle, jos tarvitaan sosiaalipalveluja ja katsoo, että ihminen saa oikea-aikaisesti tarvitsemansa palvelut. Hän on ikään kuin tulkki ja asiamies samaan aikaan.
Toinen ratkaisu on ihmisten käyttäminen kokemusasiantuntijoina, jolloin asiakkaan näkemys ja kokemus hyödynnetään palveluja kehitettäessä. Ihmisillä on usein sellaisia kokemuksia palveluiden saatavuudesta ja pompottelusta, joista henkilökunta ei ole tietoisia. Näitä voivat olla vaikkapa kulkuvaikeudet, puolison omaishoitajuus tai muut sairauteen suoraan liittymättömät asiat. Kokemusasiantuntijuuden kautta nämä tulisivat esille. Esimerkiksi Lapissa POSKE, siis Sosiaalialan kehittämiskeskus on tehnyt pitkään kehittämistyötä sekä kokemusasiantuntijoiden että paljon palvelua tarvitsevien kanssa.
Kolmas ratkaisumalli on autoteollisuudesta tuttu Lean-menetelmä palveluiden kehittämisessä. Olen työssäni saanut olla muutamassa Lean-valmennuksessa ja nähnyt, miten innostuneita työntekijät ovat, kun he pääsevät kehittämään työtään juuri heidän kokemistaan ongelmista lähtien. Lean-menetelmän ydin on kuitenkin asiakkaan näkökulman tuominen palveluihin. Siihen on todellakin tarvetta julkisissa palveluissa, valitettavasti.
Mikäli mitään ei tehdä paljon palvelua tarvitsevien palveluille, julkinen sektori ei pysty kilpailemaan yksityisten sote-yritysten kanssa. Valitettavasti. Siksi nyt on tämä etsikkoaika pikaisesti käytettävä tulevien julkisten sote-keskusten kehittämistyöhön.
Kirjoittaja on Pohjois-Pohjanmaan sote-uudistuksen ohjausryhmän varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
