Turussa tapahtui viikko sitten se, mitä tiedettiin odottaa ja pelätä. Vaikka Suomi on surullisen kuuluisa väkivaltahistoriastaan, on kautta Euroopan levinneen terroriaallon leviäminen tänne uusi järkyttävä ilmiö. Sille ei ole lieventäviä asianhaaroja, ei mitään selityksiä, minkä takia tekoon epäiltyä pitäisi ”ymmärtää”.
Näin ei ole myöskään tehty. Poliittinen kenttä on lähes laidasta laitaan suhtautunut asiaan sillä vakavuudella ja uhreja kunnioittavalla tavalla, mitä tilanne vaatii. Erityistä kiitosta on syystäkin saanut poliisi, joka pysäytti murhista epäillyn nopeasti ja tehokkaasti häntä kuitenkaan tappamatta. On eurooppalaisissa terrorismitutkinnoissa poikkeuksellista, että syylliseksi epäiltyä itseään päästään kuulemaan ja hän joutuu vastuuseen teoistaan.
Valitettavasti aivan kaikki eivät ole pystyneet käsittelemään tapahtumaa sen vaatimalla arvokkuudella. Perussuomalaisista on epäsuorasti syytetty siitä pääministeri Juha Sipilää ja nykyistä hallitusta, jossa puolue vielä runsaat kaksi kuukautta sitten vaikutti.
Lisäksi puolueen puheenjohtaja jakoi sosiaalisessa mediassa vihajulkaisu MV:n artikkelia, mikä johti ryöppyyn Turun Sanomien toimittajaa kohtaan. Poliisi tutkii asiaa. Yritykset nostaa romahtanut kannatus tällä tavalla ovat vastenmielisiä.
Puukottajaa ei voi mitenkään ymmärtää, mutta on tärkeää ymmärtää, mitä nuorten jihadistien tai siitä inspiroituneiden taustalla on. Muuten emme pääse eteenpäin. Taustalla on uskonnon samalla tavalla perverssi ja vääristynyt tulkinta kuin esimerkiksi uusnatsismin yhdistäminen isänmaallisuuteen.
Islamistit ja äärioikeisto tarvitsevat toisiaan. Terroritekojen tavoitteena on paitsi länsimaisen elämäntavan vastustaminen, länsimaissa asuvien muslimien radikalisoiminen. Iskut vahvistavat äärioikeistoa ja koventavat yhteiskunnallista ilmapiiriä, mikä on tarkoituskin. Pelko ja viha lisääntyvät ja värvärit käyttävät haavoittuvassa asemassa olevia nuoria julmasti hyväkseen.
Turun tapaus on saanut poliitikot etsimään helppoja vastauksia tiedustelulakien nopeasta kiristämisestä kielteisen turvapaikan saaneiden eristämiseen jopa vankilaan.
Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy toimivalla tavalla on paljon monimutkaisempaa eikä niiden keinojen ehdottamisella kerätä poliittisia irtopisteitä. Keskeistä tässäkin on syrjäytymisen ehkäisy – siis juuri se, josta kovia otteita vaativat hallituspuolueet ovat leikanneet.
”Keskeistä on luoda luottamukselliset suhteet Helsingissä vaikuttaviin kansalaisyhteisöihin ja saada yhteisöjen jäsenet mukaan ratkaisemaan heitä koskevia turvallisuusongelmia”, sanoo ylikomisario Jari Taponen Kristiina Koivusen viime talvena ilmestyneessä kirjassa Suomen nuoret jihadistit – Ja miten radikalisoituminen torjutaan?
Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden oikeuksien vähentäminen on hänestä väärä viesti.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 