Viennin romahdus johtuu Suomen hintakilpailukyvyn heikkenemisestä suhteessa Saksaan ja Ruotsiin. Tämän takia kaikkien palkansaajien työaikaa nostettiin ja julkisella alalla lomarahasta leikattiin ja leikataan vielä kahtena seuraavana vuonna kolmasosa.
Kun neuvottelut kilpailukykysopimuksesta olivat loppusuoralla alkukesällä 2016, ei konsensuksen kyseenalaistajia juuri ollut. Ja niitä harvoja syytettiin ymmärtämättömyydestä talouden tosiasioita kohtaan.
Maanantaina julkistettu yliopistojen ja tutkimuslaitosten raportti Suomen palveluviennistä osoittaa, että kriitikkojakin olisi kannattanut kuunnella. Palkansaajien tutkimuslaitoksen raporteissa todettiin, että yksikkötyökustannusten taso Suomessa suhteessa kilpailijoihin riippuu vertailuvuodesta ja viennin ongelmat lähinnä Nokian romahduksesta.
Uuden raportin mukaan palveluviennistä saatu kotimainen arvonlisäys kiinteissä hinnoissa on ollut nousevalla trendillä Suomessa vuodesta 2012 lähtien. Siis kolme vuotta ennen viime vaaleja ja ”kilpailukykyongelmaa”.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson totesi toukokuussa 2016 kilpailukykysopimuksen olevan ”banaanivaltion ratkaisu”. Hän piti käsittämättömänä päätöksiä, jotka perustuvat vanhentuneeseen käsitykseen siitä, mistä kilpailukyky muodostuu.
”Suomen kilpailukyky on tähän asti nojannut osaamiseen, laatuun ja uuden oivaltamiseen”, Andersson kirjoitti.
100 vuotta pientä avotaloutta -raportin mukaan hän oli oikeassa. Kustannusten merkitys kilpailukyvylle on ollut rajallinen. Palveluviennin kilpailukyvyn ratkaisevat ensisijaisesti yrityskohtaiset tekijät, joita ovat laatu, brändi ja maine. Niiden takana taas ovat osaavat ja korkeasti koulutetut työntekijät.
Sipilän hallitus siis pakotti ammattiliitot ”banaanivaltion ratkaisuun” ja leikkasi samaan aikaan juuri sieltä, missä todellinen kilpailukyky nykymaailmassa syntyy.
Suomen ja Saksan vienti kehittyi kuitenkin Ruotsia huonommin finanssikriisin jälkeen 2008–2011. Tutkimuksessa tätäkään ei selitetä huonommalla hintakilpailukyvyllä – Saksassa se oli suhteellisilla yksikkötyökustannuksilla mitattuna paras – vaan kireällä finanssipolitiikalla. Emu-alueen rahapolitiikka ei ollut tarpeeksi elvyttävää.
Kuka muistaa, kenet haukuttiin ”vastuuttomista” elvytysvaatimuksista keväällä 2015?
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
